
Sade on surun sielunkumppani
Ulkona sataa ja suru työstää itse itseään. Se sitoo käsilläni kirjoja, laittaa langan neulan silmään ja pyytää kaivamaan vesivärit matkalaukusta. Minä kaivan ja kosketan pensselillä kömpelösti värejä ja sudin niitä paperille mitään osaamatta. Se saa itseni muistamaan viimeisen kerran kun maalasin, silloin opettaja tokaisi, ettei tytöllä ole omaa tyyliä. Nyt tytöllä on tyyliä. […]