Nyt löysin ne vihdoinkin. Vanhat kunnon villapöksyt (tai villapökiä muistuttavat – materiaalista ei vielä tarkkaa tietoa), joiden poromiesten suosima kuvio sulatti sydämeni.  Tänä talvena minusta tulee nimittäin villahoususankari, tai oikeastaan villalumiukko. Kuvittelen jo mielessäni jouluaattoa, sitä, kuinka pukeudun villavaatteisiin varpaista päähän asti ja pienen ulkoilun jälkeen lepään kotisohvalla posket punaisina luonnonvalkoisessa villapaidassani, jalassa paksut villasukat […]

Yksi talven pienistä iloista on The Bodyshopin vadelmantuoksuinen huulivoide, jonka löysin uudestaan kaapistani taistelemaan rohtuneita huulia vastaan. Huulivoiteen ihana ällömakea tuoksu ja pirteä väri tuovat mieleeni ala-asteen diskot, joissa samaiset Born Lippyt olivat kova juttu tyttöjen kesken ja lisäksi saivat pojat ihmettelemään, miksi tytöt tuoksuivat aina niin hyvältä.  No pojat, salaisuus näkyy kuvassa. Vielä tänä päivänäkin hurmaava […]

Minulla on paljon rakkaita, erilaisia ja lahjakkaita ystäviä. Yksi näistä on kuomani Mandy, jonka taitoja keramiikassa olen saanut vain ihastella.  Nyt Mandy on avannut töilleen omat nettisivut, joilla pääsee kurkistamaan neidin viimeisimpään lasikokoelmaan Stacks. Tuotos sai alkunsa tämän vuoden syyskuussa Aalto-yliopiston ja Iittala Groupin lyödessä viisaat päänsä yhteen ja järjestäessä projektin nimeltä The Next 100 Years. ”Lasikasoja” voidaan […]

Eksyin eilen Amnestystoren sivuille ja vähän ihastuin. Katri Tikkasen suunnittelema Kibou-kaulakoru on juuri sitä, mitä talveksi tarvitsee: vastakontrastia pimeisiin iltoihin ja tummiin vaatteisiin. Yleensä sitä vierastaa kirkkaita värejä, mutta nyt ne suorastaan kiehtovat. Kirjavuudestaan huolimatta koru ei tuo mieleeni ala-asteen kuvataideopettajien diy-marimekko-lookia, ehkä ennemminkin rivin Barbababoja, mutta suloisella tavalla.  Rakkaudella Netta, joka toivoo pukinkin lukevan […]

Olen onnellinen siitä, että Helsinki Poetry Connection löysi minut ja minä löysin hänet. Nyt meillä on jo kahdet onnistuneet treffit takanapäin, ja monen monta edessä. On nimittäin ilahduttavaa kuulla ja nähdä, kuinka suomalaisten suu aukeaa ja sanoo sanottavansa. Kuinka suomalaiset kuuntelevat, nauravat, tuntevat sanojen yhdistävän ihmisiä toisiinsa.  Siksi minä olen tuolla torstai-iltana, tilaan lasin viiniä […]

Pohdiskelen tässä itsekseni ikuisuuskysymystä siitä, voiko ihminen todella muuttaa tapojaan. Ihmisellä en tarkoita nyt kumppania, vanhempia, en sitä lapsuuden leikkikaveria, joka keksi valheita milloin mistäkin aikuisikään saakka, enkä myöskään koiraani, jolla on tapana hypätä vanhempien sänkyyn heti kun muut eivät huomaa. Nyt puhutaan minusta, meikäläisestä, kaksikymppisestä peruspirkosta stadissa – ja ehkä vähän meistä kaikista.  Inhoan […]

Palautin ison kasan koulukirjoja ja tunsin helpotusta. Selaillessani muita kirjaston ihania, toinen toistaan houkuttelevampia teoksia, tunsin lievää ahdistusta. Olo oli kuin ylipainoisella henkilöllä karkkihyllyllä. Mihin mä muka nämä vielä saan ahdattua? Minunhan pitäisi lukea sitä Pantagruelin kolmatta kirjaa. (Oksennusreaktio.) Pitäisi tehdä rästiläksyjä.  (Yrjön maku suussa.) Niin se synopsiskin… (Onko kellään muovipussia?) …ja oppimispäiväkirjat. (Oksennus.) Aikataulut […]

Väite: Jos aamiainen näyttäisi aina tältä, kiireisimmätkin ihmiset tekisivät mitä tahansa ehtiäkseen istahtaa aamulla puoleksi tunniksi pöydän ääreen.  Itselleni aamiainen on parhaimmillaan päivän herkullisin ja parhain ateria, varsinkin jos se on kotona tehty, hidas, runsas ja varsin helposti lähestyttävän näköinen. Se saa sisältää leivonnaisia, kakkuja, marjoja, jogurttia, itse tehtyä leipää ja espressokahvia suloisesta kattauksesta puhumattakaan. […]

Katselin huvikseni Huuto.netin suosituimpia huutoja ja löysin sieltä tällaisen: ”Shaolin -munkkeja ihailtuani päätin aloittaa askeettisemman elämän. Tämä tietää hyviä uutisia kaikille Huuto.netin käyttäjille, sillä tielleni on viime vuosien varrella osunut yksi jos toinenkin mielenkiintoinen esine.” Henkilö on siis päättänyt myydä koko omaisuutensa, aloittaen nollasta. Nyt hinta on kivunnut jo yli tuhanteen euroon. Pakettiin kuuluu kaikkea […]

Kävin läpi vanhoja valokuvia melkein tippa linssissä. Kuvissa näkyy nimittäin palasia vanhasta kodista, ihanasta piparkakkutalosta, jolle pikkusiskoni keksi oman laulun. Yläkerta oli oma valtakuntani. Talolla oli oma tuoksunsa. Kun sille jutteli, talo vastasi takaisin narisemalla ja puhisemalla. Pihalla kasvoi omenapuita ja mustaherukoita. Järvelle oli matkaa viitisensataa metriä. Ulkona oli puusauna. Viikonloppuisin isä korjasi vanhoja autoja entisessä […]