hyvästi, rakas piparkakkutalo

Kävin läpi vanhoja valokuvia melkein tippa linssissä. Kuvissa näkyy nimittäin palasia vanhasta kodista, ihanasta piparkakkutalosta, jolle pikkusiskoni keksi oman laulun. Yläkerta oli oma valtakuntani. Talolla oli oma tuoksunsa. Kun sille jutteli, talo vastasi takaisin narisemalla ja puhisemalla. Pihalla kasvoi omenapuita ja mustaherukoita. Järvelle oli matkaa viitisensataa metriä. Ulkona oli puusauna. Viikonloppuisin isä korjasi vanhoja autoja entisessä navetassa. 

En sure sitä, että koti on nyt entinen. Olen onnellinen, että siellä sai joskus asua, että sen pehmeissä sängyissä sai nukkua, että sen pihalla sai juosta, että sen keittiössä sai keittää kahvia.

Iltaisin, aamuisin.