Kahden tuulen välissä

 

 

Viimeiset viikot olen seisonut paikoillani. Liikahtamatta. En ole uskaltanut liikkua eteen enkä taakse.

Olen lainannut kirjastosta kasottain kirjoja kiinalaisesta astrologiasta unikirjaan ja luonnonyrtteihin, mutta yhteenkään niistä en ole perehtynyt. Elokuvat katson puoliväliin, pilates-kurssille ilmoittautumisen jätän jokaisella kerralla kesken. Yöt nukun puolisikeästi. Naurunikaan ei kumpua syvältä, se lähtee läheltä pintaa. 

Olen keskeneräinen ja kaiken keskellä. Tahdon tehdä kaikkea, mutten kurota käsiäni niiden suuntaan. Haikailen vanhaa, mutten tahdo sinne takaisin. Hoipertelen kahden tuulen välissä. Hieman avuttomana, mutta voimissani.

 

 

 

Sitten kun tiedän, mihin suuntaan menen, kertaan ehkä historiaa. Luen enemmän kirjoja englanniksi, mahdollisesti ruotsiksikin. Katson mielenkiintoisen dokumentin ainakin kerran viikossa. Lasken kiinalaisen horoskooppini. Avaan aamuisin sanomalehden. Leikkaan latvat kampaajalla. Kerään nokkosia talteen ja käyn marjassa. Vien öljyvahakangastakin hoidettavaksi ja filmit teetettäväksi. Lähden kaupunkilomalle Pariisiin.

 

Mutta nyt voin toistaiseksi vain uneksia.

 

 

 

Ps. Oikea sanonta olisi kai ”kahden tulen välissä”, mutta minusta ”tuuli” kuulostaa paremmalta.

  Kuvat Nadia Vodianova by Peter Lindbergh for Harper’s Bazaar