kiitos kaverit, tästä on ilo jatkaa

Erään palstallani vierailevan kommentista herkistyneenä päätin tulla tänne avaamaan sydäntäni ja kertomaan, miten paljon nautin palstalleni rustaamisesta.

Vaikka kirjoittamisen opintojeni aikana vannoin, ettei kirjoittaminen ole juttuni, se pitää minusta väkisinkin kiinni. Rakastan sanoja. Rakastan kieltäni. Vielä enemmän rakastan ajatusteni saattamista tiettyyn muotoon. Kun olen saanut mietteeni kauniisti kokoon ja lopputulos on nätti, tunnen suurta mielihyvää. Kuin olisin saanut aikaan loistavan kaarnaveneen, jonka lähetän hyvissä mielin matkaansa.

Tietysti tänne kirjoittelussa on omat epävarmuutensa. On mietittävä tarkkaan, mitä tohtii koko maailmalle myöntää ja näyttää itsestään. Kirjoitukseni tuovat selkeimmin esille minut itseni ja oman maailmani. Omassa tapauksessani kuva ei kerro enemmän kuin sata sanaa – voisin julkaista tänne ties kuinka monta pärstäkuvaa, ettekä silti tietäisi, kuka oikeastaan olen.

Mutta nyt koen, että tiedätte ainakin vähän. Tulen tänne ja avaan ajatukseni. Avarran, hion, kaiverran, valan. Katinkultaa ja timantteja. Itselleni ja sitä kautta teille, jotka olette palstalleni eksyneet. 

Kiitos kaikille niille, jotka ovat täältä timantteja löytäneet. Jos timantin sijasta saikin katinkultaa, pahoittelen, että kimallus häikäisi. 

Kuva: Netta Jasminet