Kevyt kesäkuu
Kesä alkoi keltaisessa huvilassa, jonka toisen kerroksen ikkunasta näki linnunpesän. Huvilassa keksin lapsille tarinan kummituksesta, josta tuli sillä viikolla hitti. Kummitus oli ystävällinen ja leipoi öisin Helsingin parhaimpia leivoksia.
Yhden illan vietin ystävien kanssa saaressa. Saimme venekyydin sattumalta. Mukana oli piccoloskumppaa ja tuulen mukana miltei karkuun lentänyt hattu. Kun veneeltä katsoi taakseen Kauppatorille, näytti Helsinki kauniilta, hieman uniselta.
Vietin viikon telttaillessa. Nauroin, olin hulvattomampi kuin osasin kuvitella. Leikin intiaania sateessa maalit kasvoissa ja hyppäsin järveen pommihypyillä. Piirsin lapsista omia muotokuvia ja herkistyin siitä, miten tärkeä hetki se oli pienelle lapselle. Muotokuvaa piirtäessä ei tarvitse puhua, siinä ollaan vain läsnä ja katsotaan toista tarkasti, nähdään toinen vähän paremmin.
Olen pyöräillyt paikasta toiseen ja jättänyt bussilipun kotiin. Samalla olen vaihtanut näkökulmaa liikenteessä jalankulkijasta pyöräilijään. Olen murahdellut pyörätiellä arvaamattomasti kulkeviin skeittaajiin ja myöhäisillan hillujiin. Nauttinut siitä tunteesta, kun näkee jo kotinsa lähellä kukkivat puut. Kuiskannut itsekseni jee, kun pyörälukko on kolahtanut ongelmitta kiinni.
Välillä karkaan vanhempien luokse, joiden ruokavarastot muistuttavat pula-ajan tuloa, kaapit pursuavat kaikkea mahdollista. Olen noukkinut oman maan tomaatteja ja tehnyt niistä omeletin. Rapsutellut koiraa ja käynyt sen kanssa iltaisin saunassa (koiralla on saunassa oma vakiopaikka kiukaan vieressä korkeimmalla kohdalla). Tehnyt äidin kanssa retken maatilalle, sanonut heipat vanhalla ponille.
Kesäkuu on ollut iloinen, levoton, uninen ja vauhdikas. Nauruntäyteinen, kahvinmakuinen.
Parasta on se, että kesäkuu jatkuu vielä.