Puhumme paljon eläkesäästämisestä, mutta hyvä vanhuus tarvitsee muutakin kuin turvallisen ja riittävän eläkkeen. Parhaat opit onneen saa suoraan vanhemmilta ihmisiltä  – yllättäen ne ovat hyvin yksinkertaisia ja kliseisiä. Omat pohdintoni perustuvat aikaan, jonka olen viettänyt vanhempien ihmisten parissa. 

A) Perhe ja läheiset ihmiset ovat kuin oma pieni kuningaskunta. Se tarvitsee kaikkia jäseniä toimiakseen ja kestääkseen niin myötä- kuin vastoinkäymiset. Surkein näky vanhainkodissa on se äkäinen vanhus, jota kukaan ei kaipaa. Toisilla riittää vierailijoita useammallekin. 

B) Pidetään ystävistä kiinni. Varsinkin hyvistä. Ystäviä tarvitsee aina, vanhanakin. Toivon kovasti, että minulla olisi vanhana vesijuoksukaveri, jonka kanssa puhkua ja pulista uima-altaassa aamukuudelta. 

C) Kasvatetaan itsetuntoa ja rakkautta. Painotan sanaa kasvatus, sillä jokainen tietää, että se ei ole helppoa – olivat kyseessä sitten kasvit, lapset tai lihasmassa. Mitä syvemmin rakastaa itseään, sitä mainiommat naururypyt vanhempana. Hyvällä itsetunnolla ja rakkaudella varustettu ihminen harvemmin katkeroituu tai on tyytymätön elämäänsä. 

D) On olemassa ihmisiä, jotka näkevät kaduilla vain koirankakat. Toiset näkevät kukkivat pusikot ja marjapensaat. Kolmannet näkevät taivaan pilvineen ja valoineen. Se, mitä itse tahtoo nähdä, ei riipu pelkästään selän kunnosta. 

E) Harrastetaan ja kokeillaan uusia asioita. Passivoituminen tekee ihmisistä flegmaattisia, varsinkin meistä rauhallisen temperamentin omaavista suomalaisista. Mitä monipuolisempia virikkeitä elämästä löytyy, sitä virkeämpi ja terävämpi mieli.

F) Jos olemme elämäämme tyytyväisiä nyt ja olisimme vähemmästäkin, todennäköisesti vanhuuskaan ei näytä hassummalta. 

Kuvat Ateenan matkalta. Reissussa mukana ollut mummu on opettanut paljon vain olemalla oma itsensä. Onnea on varmasti sekin, että on lapsenlapsi, joka vie ulkomaanmatkalle vaikka muisti jo vähän reistaisi ja kielitaito ontuisi.