”Tuoksuu puhtoisen lempeältä. Niiltä hetkiltä, kun koti-ilta voittaa cocktail-kemut, viinipullo samppanjalasit ja pullonpyöritys small talkin.”

Näin kuvattiin yllä näkyvää hajuvettä Trendin viime joulukuun numerossa. Hajuvesi jäi kuvauksen perusteella pysyvästi mieleeni ja jotenkin omasin sen itselleni jo silloin, vaikken koskaan ollut haistanut itse tuoksua.

Niimpä sitten temmelsin tänään Kiehl’sille nenä edellä ja nuuskuttelin. Kävelin ympäriinsä ja totuttelin. Mietin tuoksua, mietin minua.

Tuumiskelin, että onko tämä tuoksu nyt minä. Haistelin paperinpalaa käsissäni ja kysyin mielessäni, että oletko sinä tuoksuni, kuin minusta tehty. Hieman saippuainen, lämmin, samantuoksuinen kuin mummuni nuorena juhliin lähtiessä, kuin entisajan somat kartanojuhlat tai boheemit taiteilijat hämärän kahvilan nurkassa puhumassa runoudesta. 

”Myskin tuoksu on vähän sellainen, että joko siitä tykkää paljon tai sitten ei ollenkaan”, sanoi myyjä kun minä pyörittelin aivonystyröitäni käyden läpi pientä itsetutkiskelua. Nyökyttelin päätäni ja sain haluamani vastauksen: kyllä, sinä olet minä, sinä olet tuoksuni. 

Lempein ja lämpimin terkuin, myskisen mystinen Netta.