”Jos rakastat purjehtimista,

kaukomatkoja, Kanarian saarta,

pois sinä lähdet, ja minä pysyn täällä.

Ja muistelen sinua kaipaamatta,

aamua, jolloin tuuli puhalsi

hiuksissani, ja vei sinun kuvasi.”

  – Kristiina Halkola

Kuvat ovat kuluneilta päiviltä, mutta ne eivät silti kerro kaikkea. En ole ikuistanut kuviksi itseäni nuhanenäisenä ja kuumehouruisena omassa sängyssäni tai löntystelemässä kotiin pakastepizza kainalossa.

En ole ottanut kuvia jokaisesta keksinmurusesta suupielessäni tai croissantista, minkä olen syönyt aamupalaksi kipitellessä junaan. Olen niitä ihmisiä, jotka ottavat kuvia lähinnä kauniista ja romanttisista hetkistä. Hetkistä, joissa on väriä ja tuoksua, käsinkosketeltavaa mukavuudentuntua. 

Juuri nyt keskityn itseni hoitamiseen. Yritän malttaa levätä ja puristaa sitruunanmehun vesilasiini aamuisin. Parantuakseni syön kurpitsakeittoa sekä lipitän lämmintä juomaa, nokkosuutetta ja hunajaa. Kyllästyessäni ostan kuitenkin karkkipussin ja suklaakeksejä.