Muistan hyvin kesänalun kaksi vuotta sitten, se oli yksi onnellisimmista. 

Lähdin isoäidin mökille, tein saunakamarista oman huoneen. Aamuisin heräsin veden liplatukseen, linnunlauluun ja kasvoilla juokseviin auringonsäteisiin. Ystävystyin naapurin kultaisennoutajan kanssa, joka karkasi luokseni heti aamusta ja makoili kanssani laiturilla kun kirjoittelin pieniä tarinoita ja runoja runokilpailuun. Sähköä ei mökillä ollut, juotiin pannukahvia ja syötiin muurilettuja. Pyörällä päästiin kylille ja kirpputorille. Ensimmäistä kertaa elämässäni rusketuin kunnolla. Ei ollut kiire mihinkään, kaikki oli hyvin.

Yksinkertainen ja pieni elämä, se se vasta oli onnen herkkua.

Kuvat kyseiseltä kesältä.