Toisen romu on toisen aarre

3.jpg

1.jpg

2.jpg

4.jpg

 

 

Voi, miten ihanalta tuntuu löytää erilaisia aarteita vintage-liikkeistä ja kirpputoreilta. Kirpputori on maailman paras idea, se pitää tiukkaa ykkössijaa kirjastojen kanssa. 

 

Muistan lapsuuteni kirpputorit. Äiti myi usein kynttilänjalkoja ja kattiloita, minä vaeltelin pöydästä toiseen ja etsin lelulaatikoita muutama markka kourassani. Kun äiti osti kahviosta sumppia, minä sain berliinimunkin.

 

Teini-ikäisenä löysin kirpputorit uudestaan. Kun muut hankkivat vaatteensa ostareilta, minä vietin viikonloppuaamut Vallilan makasiineilla ja vein kotiini kassillisen mummovaatteita. Pojat ihmettelivät puhvihihaisia löytöjäni ja kyselivät, harkitsinko vaatesuunnittelijan uraa. Silloin kai sellaisesta haaveilinkin. 

 

Ihmiselle, joka rakastaa sekä pukeutumista että eettisyyttä, ovat vintage-liikkeet ja kirppikset suorastaan pelastus. Sitä paitsi vanhat vaatteet, joita on hoidettu hyvin, ovat usein laadukkaampia kuin monet uudet. Rakastan hiplailla ja tutkiskella vaatteiden materiaaleja, nautin myös vaatteiden oikeasta hoidosta. Olivat vaatteeni uusia tai vanhoja, köyhänä ei ole varaa kohdella niitä miten sattuu. Tyylistä en kuitenkaan tingi. 

 

Ps. Kukkakuvat eivät varsinaisesti liity aiheeseen, mutta jos tiedätte, mikä kasvi on kyseessä kakkoskuvassa, niin saa kertoa! Sitten kun minulla on pieni puutalo, sen pihalla kasvaa juuri noita. 

Pps. Vintagen ystäville suosittelen lämpimästi Helsingin Kalliossa sijaitsevaa vintage-kauppaa Frida Marinaa. Kauniiden vaatteiden lisäksi siellä on myös pieni kahvipuoli. 

 

 

Muoti Oma elämä Suosittelen Ostokset

Kahden tuulen välissä

Natalia_Vodianova-Peter_Lindbergh-Harpers_Bazaar.jpeg

 

 

Viimeiset viikot olen seisonut paikoillani. Liikahtamatta. En ole uskaltanut liikkua eteen enkä taakse.

Olen lainannut kirjastosta kasottain kirjoja kiinalaisesta astrologiasta unikirjaan ja luonnonyrtteihin, mutta yhteenkään niistä en ole perehtynyt. Elokuvat katson puoliväliin, pilates-kurssille ilmoittautumisen jätän jokaisella kerralla kesken. Yöt nukun puolisikeästi. Naurunikaan ei kumpua syvältä, se lähtee läheltä pintaa. 

Olen keskeneräinen ja kaiken keskellä. Tahdon tehdä kaikkea, mutten kurota käsiäni niiden suuntaan. Haikailen vanhaa, mutten tahdo sinne takaisin. Hoipertelen kahden tuulen välissä. Hieman avuttomana, mutta voimissani.

 

Age_of_Innocence_3.jpg

 

 

Sitten kun tiedän, mihin suuntaan menen, kertaan ehkä historiaa. Luen enemmän kirjoja englanniksi, mahdollisesti ruotsiksikin. Katson mielenkiintoisen dokumentin ainakin kerran viikossa. Lasken kiinalaisen horoskooppini. Avaan aamuisin sanomalehden. Leikkaan latvat kampaajalla. Kerään nokkosia talteen ja käyn marjassa. Vien öljyvahakangastakin hoidettavaksi ja filmit teetettäväksi. Lähden kaupunkilomalle Pariisiin.

 

Mutta nyt voin toistaiseksi vain uneksia.

 

Age of Innocence_2.jpg

 

 

Ps. Oikea sanonta olisi kai ”kahden tulen välissä”, mutta minusta ”tuuli” kuulostaa paremmalta.

  Kuvat Nadia Vodianova by Peter Lindbergh for Harper’s Bazaar

 

Suhteet Oma elämä Syvällistä