sano se kukkasin

Meikäläisen kotona villitsee kukkabuumi: olen hullaantunut huoneeni täyttämisestä kukilla. Kutsun sitä mielessäni orgaaniseksi sisustamiseksi.

Kun oloni on onneton, piristän mielentilaani kukkasin. Yleensä ruusuin, viime kerralla neilikoin. Teen samoin myös tuntiessani itseni oikein onnelliseksi.

Myönnän senkin, että joskus ostan ruuan sijasta kukkakimpun. Mikään määrä herkkuja ei voita kukkien tuomaa silmäniloa. Yöpöydälläni koreilevien kukkien näkeminen pimeinä aamuina menee oikeasta terapiasta ja D-vitamiinista. 

Kun kukat alkavat kuihtua maljakossa, siirrän ne kuivumaan toisaalle. Joskus kuivatan terälehdet ja laitan ne läpinäkyvään kulhoon, sillä pidän kukkien haalistuneesta väristä. 

Kukkabuumini taisi saada alkunsa siitä, kun päätin eräänä päivänä olla oman elämäni sankari. Katsokaas kun noilla kukilla ei ole tapana tulla luokseni (varsinkaan tähän aikaan vuodesta pimeässä Suomessa), minä menen niiden luokse. 

Kannattaa sinunkin kokeilla. Oli kyseessä huono tai hyvä päivä, elämä on suhteellisen kohdillaan siinä vaiheessa, kun syitä kukkakimpun hankkimiseen löytyy enemmän kuin hankkimatta jättämiseen.

Ps. Kiitos kaunis ja danke schön niille, jotka ovat pistäneet ihania Shoutbox-viestejä palstaa koskien. On aivan mahtavaa kuulla piristävänsä jonkun päivää!

Kuva: Vivienne Westwood by Tim Walker (Kerrankin meni valokuvaajan nimi oikein – yleensä kutsun Timppaa Tomiksi ja Fordin Tomppaa Timiksi. Ymmärsitte varmaan.)