savuporo-kantarellikeitto ja kasvissyöjän hermoromahdus

Hei äiti, nyt mulla meni lopullisesti hermot.

Muistatko kun yli puoli vuotta sitten irtisanoin suhteeni lihaan täysin, ja jokaisena kertana kokkaillessasi kanakastiketta kehoitit minua kasvot peruslukemilla ”vain nyppimään kananpalaset pois” ikään kuin se tekisi ruuastasi jotenkin kasvissyöjälle sopivamman? Entä milloin ajattelit lakata hokemasta kysymystä ”etkö sä vieläkään syö lihaa” jokaikinen viikko, kun kohteliaasti kieltäydyn yhteisestä illallisesta hookoon blöön uunimakkaran ääressä? Tai milloin ylipäätään käsität, että vaikka niitä savuporonpalasia onkin siroteltuna kantarellikeittoon ehkä ruokalusikallisen verran, poro ei siitä ilman mustaa magiaa porkkanaksi muutu?

Vielä miljoonannen kerran: tyttäresi ei syö lihaa. Tyttärelläsi ei ole mitään sen suurempaa elämänflosofiaa että miksi, eikä tyttäresi ole hippi, anarkisti, kapinallinen tai edes erilainen. Tyttäresi on vain ihan tavallinen ihminen, joka eräänä päivänä lakkasi syömästä lihaa.

Jos vielä kerran yrität yhtäkin ruokahuijausta kun saavun töistä kotiin väsyneenä ja nälkäisenä, muutan itseni täysin samannäköiseksi kuin ystäväni Homer kuvassa. Viimeistään silloin, rakas äitini, minulla menee herneet nenään ja sinulla Popsin grillinakit. Kirjaimellisesti.

kuva weheartit