Tag: tarinoita elämisen hassuudesta

Aikuistuminen on kyllä jännittävää. Tai en tiedä onko asioiden oivaltaminen nimenomaan aikuistumista, vai vanhenemista, elämänkulun tuomaa viisautta. Hassua on, että oivallukseni ovat varsin kliseisiä, mutta vasta nyt alan tosissani sisäistämään ne ja pistämään asiat omaan ihanaan epäjärjestelmälliseen järjestykseensä.  Nro1: Koen voivani tehdä juuri niin kuin itse haluan, jos en teoillani loukkaa ja vahingoita toisia. Jos tahdon […]

Ihan ensiksi: rakastan asua yksin, sillä omiin oloihini käpertyminen päivän päätteeksi on yksi elämäni perustarpeista. Silti säälittävinä hetkinä voisin vaikka maksaa kämppiksestä, hyvin koulutetusta koirasta tai omasta Muumimammasta. Miksikö? Nro1: Tiedättekö tunteen, kun olette maailman mukavimmassa asennossa peittolinnan alla ja katselette tyytyväisenä lempisarjaanne DVD:ltä, kunnes viimeinen jakso on finito ja olisi aika vaihtaa uusi levy? […]

”Tuoksuu puhtoisen lempeältä. Niiltä hetkiltä, kun koti-ilta voittaa cocktail-kemut, viinipullo samppanjalasit ja pullonpyöritys small talkin.”   Näin kuvattiin yllä näkyvää hajuvettä Trendin viime joulukuun numerossa. Hajuvesi jäi kuvauksen perusteella pysyvästi mieleeni ja jotenkin omasin sen itselleni jo silloin, vaikken koskaan ollut haistanut itse tuoksua. Niimpä sitten temmelsin tänään Kiehl’sille nenä edellä ja nuuskuttelin. Kävelin ympäriinsä […]

Pohdiskelen tässä itsekseni ikuisuuskysymystä siitä, voiko ihminen todella muuttaa tapojaan. Ihmisellä en tarkoita nyt kumppania, vanhempia, en sitä lapsuuden leikkikaveria, joka keksi valheita milloin mistäkin aikuisikään saakka, enkä myöskään koiraani, jolla on tapana hypätä vanhempien sänkyyn heti kun muut eivät huomaa. Nyt puhutaan minusta, meikäläisestä, kaksikymppisestä peruspirkosta stadissa – ja ehkä vähän meistä kaikista.  Inhoan […]

Palautin ison kasan koulukirjoja ja tunsin helpotusta. Selaillessani muita kirjaston ihania, toinen toistaan houkuttelevampia teoksia, tunsin lievää ahdistusta. Olo oli kuin ylipainoisella henkilöllä karkkihyllyllä. Mihin mä muka nämä vielä saan ahdattua? Minunhan pitäisi lukea sitä Pantagruelin kolmatta kirjaa. (Oksennusreaktio.) Pitäisi tehdä rästiläksyjä.  (Yrjön maku suussa.) Niin se synopsiskin… (Onko kellään muovipussia?) …ja oppimispäiväkirjat. (Oksennus.) Aikataulut […]

Kävin läpi vanhoja valokuvia melkein tippa linssissä. Kuvissa näkyy nimittäin palasia vanhasta kodista, ihanasta piparkakkutalosta, jolle pikkusiskoni keksi oman laulun. Yläkerta oli oma valtakuntani. Talolla oli oma tuoksunsa. Kun sille jutteli, talo vastasi takaisin narisemalla ja puhisemalla. Pihalla kasvoi omenapuita ja mustaherukoita. Järvelle oli matkaa viitisensataa metriä. Ulkona oli puusauna. Viikonloppuisin isä korjasi vanhoja autoja entisessä […]

Hei äiti, nyt mulla meni lopullisesti hermot. Muistatko kun yli puoli vuotta sitten irtisanoin suhteeni lihaan täysin, ja jokaisena kertana kokkaillessasi kanakastiketta kehoitit minua kasvot peruslukemilla ”vain nyppimään kananpalaset pois” ikään kuin se tekisi ruuastasi jotenkin kasvissyöjälle sopivamman? Entä milloin ajattelit lakata hokemasta kysymystä ”etkö sä vieläkään syö lihaa” jokaikinen viikko, kun kohteliaasti kieltäydyn yhteisestä illallisesta hookoon blöön […]

Tämä on pieni tarina minun hassusta mummistani, joka on yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä. Mummilla on kapeat pisamaiset kasvot, korkeat poskipäät, siro nenä ja paksut kastanjanruskeat hiukset. Hänellä on hauska, kutiava nauru ja lämmin hymy sekä harvinaisen hyvä tilannehuumorintaju. Mummi rakastaa Elvistä.  Nuoresta iästään huolimatta mummi on aina kutonut, leiponut ja kasvattanut milloin mitäkin orvokkeja ja […]

Istun ison ikkunan edessä hiljaa. Puisella pöydällä minua odottaa valkoinen maalauspohja, jonka pohjaväri ei ole vielä kuivunut. Vieressäni on kasa pensseleitä, lasipulloja, värituubeja ja kuppi kahvia isossa Mikki Hiiri-mukissa.  Päivä on ollut äänekäs, päässä on juossut monta asiaa ja tehtävää. Kun hoidettavia asioita on enemmän kuin viisi ja aikaa muutama viikko, olen täysin rauhaton ja […]

Muistan hyvin kesänalun kaksi vuotta sitten, se oli yksi onnellisimmista.  Lähdin isoäidin mökille, tein saunakamarista oman huoneen. Aamuisin heräsin veden liplatukseen, linnunlauluun ja kasvoilla juokseviin auringonsäteisiin. Ystävystyin naapurin kultaisennoutajan kanssa, joka karkasi luokseni heti aamusta ja makoili kanssani laiturilla kun kirjoittelin pieniä tarinoita ja runoja runokilpailuun. Sähköä ei mökillä ollut, juotiin pannukahvia ja syötiin muurilettuja. Pyörällä päästiin […]