todellinen toipilas täällä hei

Oloni on kuin Helene Schjerfbeckin Toipilaalla. 

Ensinnäkin taidan olla vielä hieman lapsi, sillä sairastan korvatulehdusta. 

Toiseksi katselen yöpöydälläni koreilevia ruusuja lähes samalla toiveikkaalla, kaipaavalla katseella. Kohta meikäkin taas kukkii just tolleen. 

Oli sairaana sitten ystävä tai sinä itse, toipilasta on aina hauska hemmotella.

Siksi minäkin temmelsin lääkärin jälkeen lähikauppaan juuri sillä asenteella, että hankin kaiken, mitä toipilas voi haluta. 

Esimerkiksi muutaman kimpun ruusuja, lempisuklaata ja kaksi pakettia teetä: ensimmäisessä on Muumeja ja toisen teen nimi miltei samanlainen kuin itselläni.

Pakkasen täytin lempparimehujäillä ja mintunmakuisella Puffetilla. 

Kunnon ruuasta viis – nuudelikeiton syönti on hyvästä, sillä se menee hyöryhengityksestä. 

Täytyy sanoa, että reissu lähikauppaan teki itseni kovin iloiseksi. Edes se ei haittaa, etten voi jutella kukkasilleni ääneni lähtemisen takia – voihan niitä kohti hengitellä rauhallisesti. Tai yskiä. Tai nauraa hiljaisesti hirnuen, kuten tänään tein asetellessani niitä maljakoihin pakahtuen ihastuksesta.

Sen vain halusin täällä kertoa, ystävät hyvät – muistakaa välillä hellittää ja hengittää. Olitte sairaana tai ette, joutilaana oleminen, nautintojen salliminen ja kalenterin tyhjyys tekevät ihmeitä mielelle. 

Ja niitä kukkia saa usein myös ihan lähikaupasta. Vaikka joka päivä.

Kuvat: Meikäläisen. Just otin.