Toisen romu on toisen aarre

 

 

Voi, miten ihanalta tuntuu löytää erilaisia aarteita vintage-liikkeistä ja kirpputoreilta. Kirpputori on maailman paras idea, se pitää tiukkaa ykkössijaa kirjastojen kanssa. 

 

Muistan lapsuuteni kirpputorit. Äiti myi usein kynttilänjalkoja ja kattiloita, minä vaeltelin pöydästä toiseen ja etsin lelulaatikoita muutama markka kourassani. Kun äiti osti kahviosta sumppia, minä sain berliinimunkin.

 

Teini-ikäisenä löysin kirpputorit uudestaan. Kun muut hankkivat vaatteensa ostareilta, minä vietin viikonloppuaamut Vallilan makasiineilla ja vein kotiini kassillisen mummovaatteita. Pojat ihmettelivät puhvihihaisia löytöjäni ja kyselivät, harkitsinko vaatesuunnittelijan uraa. Silloin kai sellaisesta haaveilinkin. 

 

Ihmiselle, joka rakastaa sekä pukeutumista että eettisyyttä, ovat vintage-liikkeet ja kirppikset suorastaan pelastus. Sitä paitsi vanhat vaatteet, joita on hoidettu hyvin, ovat usein laadukkaampia kuin monet uudet. Rakastan hiplailla ja tutkiskella vaatteiden materiaaleja, nautin myös vaatteiden oikeasta hoidosta. Olivat vaatteeni uusia tai vanhoja, köyhänä ei ole varaa kohdella niitä miten sattuu. Tyylistä en kuitenkaan tingi. 

 

Ps. Kukkakuvat eivät varsinaisesti liity aiheeseen, mutta jos tiedätte, mikä kasvi on kyseessä kakkoskuvassa, niin saa kertoa! Sitten kun minulla on pieni puutalo, sen pihalla kasvaa juuri noita. 

Pps. Vintagen ystäville suosittelen lämpimästi Helsingin Kalliossa sijaitsevaa vintage-kauppaa Frida Marinaa. Kauniiden vaatteiden lisäksi siellä on myös pieni kahvipuoli.