Tuuliviiri rauhaton mun sydämeni on

 

”Levoton ja suruton ja vapaa
joka tuulen mukaan menemään
kun sellaisia tapaa
niin kysyy itseltään
miksi mä paikallein jään”

 

Mitä sitä sanoisi, nyt, kesän lopulla?

 

Kertoisinko, kuinka ihastelin aamuisin lempipuutarhaani, pientä vaatimatonta puistoa ja sen vahvoina heräileviä kukkia. Että seurasin katujuhlia ikkunalaudalta silmin ja kuuntelin Nylon Beatin Rakastuin mä luuseriin-kappaletta. Ehkä sen, että join viikon ensimmäisen cappuccinon meren rannalla suuren puun alla. Kertoa voisin senkin, että en muista milloin olisin syönyt sisällä. 

 

Voisin kai sanoa, että kesä oli yhtä juhlaa.

 

Kiitos juhlavan, tuuliviiriä muistuttavan mieleni. Kiitos myös kaikille niille tuulille, jotka sen tapasivat. Kiitos merelle, kukille ja kallioille. Kiitos pihalleni eksyville siileille ja kulkukissoille. Kiitos uusille ystäville. Kiitos kaikille.