Onko noloa lukea chick litiä?

Wedding Night

Viime viikot yöpöydälläni on ollut Sophie Kinsellan Wedding Night. Sophie Kinsellan kirjat edustavat chick litiä puhtaimmillaan; hänen aiempiin tuotoksiinsa kuuluu muun muassa Shopaholic– eli Himoshoppaaja-sarja. Wedding Night ilmestyi vuonna 2013, ja se on julkaistu suomeksi nimellä Hääyöaie.

Kun perustimme tämän blogin, ajattelin että eihän minun ensimmäinen kirjapostaukseni nyt mitenkään voi käsitellä chick lit -kirjaa. Sitten tuo ajatus alkoi vähän ärsyttää minua. Miksi chick lit muka on niin noloa? Miksi sen lukeminen on vähän huvittavaa ja häpeiltävää?

Viihdekirjallisuutta väheksytään usein. Juttelin – muutama vuosi sitten jo – erään kirjallisuudenopiskelijaystäväni kanssa viihdekirjoista. Minä sanoin, että on niilläkin paikkansa, johon hän totesi: ”Niin onkin. Roskakorissa.”

Aina ei jaksa lukea mitään kovin keskittymistä tai aivotyöskentelyä vaativaa. Silloin voi joko jättää kokonaan lukematta tai lukea kevyttä hömppää. Ajattelen, että hömpänkin lukeminen on kuitenkin monella tapaa parempi kuin se, ettei lukisi mitään. Kaunokirjallisuuden lukemisella on todettu olevan vaikka mitä positiivisia vaikutuksia – empatiakyvyn lisääntymisestä sanavaraston karttumiseen. (Pikaisella googlailulla silmiin osuivat ainakin Hesarin ja Me Naisten jutut aiheesta.) Eivätkä ne edut rajoitu vain korkeakirjallisuuteen.

Tuntuu myös olevan niin, että nimenomaan naisille suunnattu viihdekirjallisuus on erityisen noloa. Dekkareiden lukeminen on ok, mutta jos lukulistalla on chick litiä tai muuta ”romanttista hömppää”, niin sitä ei oikein kehtaa myöntää. Heh – on sosiaalisesti hyväksytympää lukea raaoista murhista kuin rakkaudennälkäisistä naisista.

No, myönnetään nyt: minä luen välillä chick litiä. Tosin saman tien on sanottava myös, että palautin juuri Wedding Nightin kirjastoon lukematta sitä loppuun. Kirja ei temmannut mukaansa – ja mukaansatempaavuus on kuitenkin tärkein piirre hyvässä hömpässä. Sophie Kinsellan aiempien kirjojen parissa olen viihtynyt. Oliko tämä kirja huonompi, vai olenko itse vain muuttunut? En tiedä, mutta päähenkilön avuttomuus ja kyvyttömyys huolehtia itsestään lähinnä ärsytti. Kai chick litinkin pääosassa voisi olla joku täysjärkinen nainen.

Suosituksia laatuhömpästä otetaan vastaan!

Terkuin Mirka, joka aikoo seuraavaksi lukea Kari Hotakaista, jonka lukemista ei ainakaan tarvitse nolostella missään piireissä.

Kommentit (10)
  1. Kiitos kirjoituksesta. Chick lit -kirjailijoista Lisa Jewell on mainio. Voin suositella! 🙂 Kirjoja esim. Se ainoa oikea ja Hyvät bileet.

    1. Ihana saada suosituksia! 🙂 Kiitos, painan tämän mieleen ja muistan seuraavalla kirjastoreissulla.

      -Mirka

  2. Itse en lue chick lit-kirjallisuutta, koska koen blogien ja naistenlehtien täyttävän tuon ns. hömppäkiintiön itselläni. Jos sitoudun käyttämään kirjan lukemiseen tunnin jos toisenkin, toivoisin sen antavan takaisin muutakin kuin hetken viihdykettä. Mutta on toki hyvä kysymys, miksi dekkarit eivät ole noloa luettavaa mutta chick lit on.

    Itse tykkään lukea erilaisia elämänkertoja ja muistelmia. Niissä on sekä viihdearvoa että sisältöä, jota voi parhaimmillaan ammentaa omaan elämään.

    1. Ymmärrän hyvin tuon näkökulman – vaikka kyllä niihin blogeihin ja naistenlehtiinkin saa helposti kulumaan tunnin jos toisenkin. 😛 Ehkä mäkin lukisin vielä enemmän (hömppä)kirjoja, jos en käyttäisi aikaa myös blogien parissa. Välillä on kyllä ihana sulkea netti ja uppoutua kirjaan. 🙂

      Kiitos kommentista, on hauska kuulla myös mitä muut tykkäävät lukea!

      -Mirka

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *