Viime viikot yöpöydälläni on ollut Sophie Kinsellan Wedding Night. Sophie Kinsellan kirjat edustavat chick litiä puhtaimmillaan; hänen aiempiin tuotoksiinsa kuuluu muun muassa Shopaholic– eli Himoshoppaaja-sarja. Wedding Night ilmestyi vuonna 2013, ja se on julkaistu suomeksi nimellä Hääyöaie.

Kun perustimme tämän blogin, ajattelin että eihän minun ensimmäinen kirjapostaukseni nyt mitenkään voi käsitellä chick lit -kirjaa. Sitten tuo ajatus alkoi vähän ärsyttää minua. Miksi chick lit muka on niin noloa? Miksi sen lukeminen on vähän huvittavaa ja häpeiltävää?

Viihdekirjallisuutta väheksytään usein. Juttelin – muutama vuosi sitten jo – erään kirjallisuudenopiskelijaystäväni kanssa viihdekirjoista. Minä sanoin, että on niilläkin paikkansa, johon hän totesi: ”Niin onkin. Roskakorissa.”

Aina ei jaksa lukea mitään kovin keskittymistä tai aivotyöskentelyä vaativaa. Silloin voi joko jättää kokonaan lukematta tai lukea kevyttä hömppää. Ajattelen, että hömpänkin lukeminen on kuitenkin monella tapaa parempi kuin se, ettei lukisi mitään. Kaunokirjallisuuden lukemisella on todettu olevan vaikka mitä positiivisia vaikutuksia – empatiakyvyn lisääntymisestä sanavaraston karttumiseen. (Pikaisella googlailulla silmiin osuivat ainakin Hesarin ja Me Naisten jutut aiheesta.) Eivätkä ne edut rajoitu vain korkeakirjallisuuteen.

Tuntuu myös olevan niin, että nimenomaan naisille suunnattu viihdekirjallisuus on erityisen noloa. Dekkareiden lukeminen on ok, mutta jos lukulistalla on chick litiä tai muuta ”romanttista hömppää”, niin sitä ei oikein kehtaa myöntää. Heh – on sosiaalisesti hyväksytympää lukea raaoista murhista kuin rakkaudennälkäisistä naisista.

No, myönnetään nyt: minä luen välillä chick litiä. Tosin saman tien on sanottava myös, että palautin juuri Wedding Nightin kirjastoon lukematta sitä loppuun. Kirja ei temmannut mukaansa – ja mukaansatempaavuus on kuitenkin tärkein piirre hyvässä hömpässä. Sophie Kinsellan aiempien kirjojen parissa olen viihtynyt. Oliko tämä kirja huonompi, vai olenko itse vain muuttunut? En tiedä, mutta päähenkilön avuttomuus ja kyvyttömyys huolehtia itsestään lähinnä ärsytti. Kai chick litinkin pääosassa voisi olla joku täysjärkinen nainen.

Suosituksia laatuhömpästä otetaan vastaan!

Terkuin Mirka, joka aikoo seuraavaksi lukea Kari Hotakaista, jonka lukemista ei ainakaan tarvitse nolostella missään piireissä.