Ajatuksien kokoamista iltaruuhkassa

Vihdoin yli kahden viikon oleskelun jälkeen ja ”arjen” käynnistyttyä Tansaniassa, pääkaupunki Dar es Salaamin laitamilla saan aikaiseksi kirjoittaa ja avata elämäntilannetta, jossa tällä hetkellä olen. Monia ihmeellisiä asioita on tapahtunut viime kuukausien aikana ja niiden tiivistäminen tekstin muotoon tuntuu haastavalta, mutta koitan parhaani mukaan tuoda asioita esille monivivahteisesti sekä realistisesti. Koen kuitenkin tarvetta jakaa kokemuksiani myös muille kuin lähipiirilleni, joten blogin perustaminen tuntuu siihen hätään parhaimmalta vaihtoehdolta. Tällä tavoin pääsen myös ilmaisenaan itseäni ja harjoittamaan luovuutta niin kirjoittamisen, kuin myöskin valokuvaamisen avulla. Kokemusta kirjoittamisesta entuudesta ei ole vaikka pyrinkin tietysti jatkuvasti kehittymään!

Hellettä on päivittäin vähintään 30-astetta sekä tiedossa on vain kuumempia päiviä joulua lähestyttäessä. Päädyimme tähän tilanteeseen kolmisen vuotta vanhemman serkkuni Karoliinan kanssa monien ”sattumien”, pikemminkin selkeän johdatuksen kautta. Pitkäaikainen ystäväperheemme koki keväällä tarvetta lähteä Tansaniaan lähetystyöhön. Perhe saapui tänne jo elokuussa ja aikoo viipyä lähes vuoden! Perheillämme on myös entuudestaan jo ystäviä Kenian puolella, jonne olen aikaisemmin keväällä saanut matkustaa. Sain tilaisuuden lähteä mukaan sekä viimehetkellä myös Karoliinan innostui asiasta ja liput ostettiinkin lähes samantein. Tarkoituksemme on viipyä kolmen kuukauden ajan ja saapua kotiin juuri jouluksi. Toki jos koen haluavani saan jäädä tänne pidemmäksikin ajaksi. Perheeseen kuuluu neljä lasta, joista vanhin pian 11-vuotias sekä nuorin lähes neljä vuotta vanha. Isä toimii pääsääntöisesti raamattukoululla sekä käy usein saarnaamassa eri paikallisissa seurakunnissa. Perheen äiti huolehtii lasten kotikoulusta yhdessä meidän kanssa, mutta käy myös osa-aikasesti opettamassa Suomi-koulussa suurlähetystön lapsia. Lisänä perheeseen voimme lähes laskea kaikki pihapiirissä asuvat naapurit, joiden kanssa tulee päivittäin oltua tekemisissä!

Me, minä ja Karoliina autamme kotona arjessa sekä parhaamme mukaan myös kotikoulussa. Haastetta siinä tuottaa ruotsinkieliset oppikirjat, sillä perheen isä on Ruotsista kotoisin ja lapset käyvät ruotsinkielistä koulua. Hyvä lisä omaan ruotsin kielen harjoitteluun on kyllä erittäin positiivinen asia. Viikonloppuisin ja vapaa-ajalla käymme rannoilla sekä kauemmissa kohteissa. Sunnuntaiaamun arkeen kuuluu käynti afrikkalaisissa ”kirkoissa”, joissa hieman erimeininki päällä, kuin koti-Suomessa.. ”Au Pairina” toimimisesta emme saa palkkaa, mutta asumisemme mahtavassa talossa sekä syömisemme yms. kustannetaan. Nautimme joka hetkestä tässä rohkeassa mutta lämminhenkisessä perheessä sekä värikkäästä ympäröivästä kulttuurista. Joka päivä saa kokea oppivansa uutta vaikka lukio onkin tauolla kevääseen saakka. Aihetta kirjoittamiselle tuntuu löytyvän päivittäin, joten odotan itsekkin innolla pian uuden tekstin laatimista! 

Kwaheri eli näkemiin swahiliksi!

Ps. tässä linkki myös perheen äidin blogiin: https://kolmensadanpaivanseikkailu.blogspot.com