Heips! Mä olen tehnyt elämäntapamuutoksen jo reilu puoltoista vuotta sitte, ja tarkotus olis lyhyesti kertoa mitä oon tähän mennessä tehny ja mihin oon tullu. 

Alotan perus ennen- ja jälkeen -kuvilla, ja ne on tässä: 

Lähtöpaino oli huimat 104,5kg ja nyt 81,1 eli matkaa on vielä sinne ihanne painoon aika huimasti! 

Mulla kaikki lähti siitä kun tilasin marraskuussa 2012 itelleni koon 44 uikkarit JOTKA EIVÄT MAHTUNEET PÄÄLLE! Alko elämä kirjaimellisesti vilisee silmissä ja tajusin ekaa kertaa missä tilanteessa oon: 25-vuotias sohvaperuna vailla minkäänlaista kosketusta liikuntaan tai mihinkään muuhunkaan terveelliseen, väistämätön tulevaisuus diabeeteksen ja nivelrikon parissa, lääkkeitä, rehottava kaksisuuntainen mielialahäiriö vaikeine masennusjaksoineen ja ties mitä muuta. Alko todella pelottaa. Mun elämä ei enää hetkeäkään olis Aino-jäätelöä ja telkkaria ja muiden kadehtimista, ei sekuntiakaan! Musta tulis tästä hetkestä alkaen se ihminen joka olin aina halunnut olla, eikä mikään, varsinkaan häpean tunne, tulis olemaan tän unelman saavuttamisen tiellä.

Aloin itsenäisesti ottamaan selvää oikeenlaisesta ravitsemuksesta netin kautta, ja sain tiputettua hyvin nopeesti 7kg, jonka jälkeen uskaltauduin kuntosalille. Ohjaaja teki alottelijan yksijakosen saliohjelman ja patisti mut lenkille, ja pohjakunto alko nopeesti nousemaan itsetunnon ohella. Aika nopeesti sitä unohti salilla muiden läsnäolon ja aran pälyilyn peläten, että joku kattoo mua pahasti tyyliin ”hoho, läski lähteny salille”. Joskus jos tuntui että joku kattoo, ajattelin että kattokoot nyt ja tarkkaan, koska mä en oo kohta enää tällänen. Lenkillä joskus jotkut huuteli autosta ulkonäköön liittyviä törkeyksiä, mutta mun sisällä oli niin voimakas palo, et kävelin vaan pidemmälle ja kovempaa.

Tolla mentaliteetilla mä olen nyt karistanut sen 23,4kg ja lisää tippuu! Otin justiin kolmeks kuukaudeks pt:n joka opettanu huimasti treenaamisesta ja tehny mulle oman ruokavaliosuunnitelman. Kaikenkaikkiaan tänä aikana oon löytäny elämänilon, liikunnan ilon, oon löytäny oman itseni, oon löytäny uusia ystäviä, syventäny suhteita vanhoihin, oon omaksunu tyystin erilaisen ruokavalion, oon pirtee ja rakastan elämää! Välillä on ollu vaikeeta ja oon itkeny ja purru hammasta, mut en vaihtais päivääkään pois. Ei IKINÄ paluuta vanhaan! 

Tossa siis oli mun pieni yhteenveto 1,5v ajalta, ja voin alottaa mun oman blogin! 🙂 

Ja nyt lenkille!