Uuden aloittaminen on aina hankalaa. Sen koen nyt tätä tekstiä kirjoittaessani. Jokainen aloituslause tuntuu ontuvan ja tekstin tuotto takeltelee. Nuorena, kun kirjoitti päiväkirjaa, oli aloittaminen helppoa. Purit itsellesi itseäsi. Jokainen aloitus tuntui hyvälle ja jokainen teksti ja aihe tuntui merkitykselliseltä. Olen varmaan kuukauden päivät miettinyt mitä tähän kirjoittaisin. Mikä olisi tarpeeksi hyvä ja merkityksellinen aihe. Samalla on tullut käytyä läpi omaa elämää.

”Miksi alkaisin kirjoittaa blogia? Mikä olisin blogin suunta, tavoite ja pääaihe? Se punainen lanka, joka vie blogia eteenpäin ja luo pohjan teksteille. En ole raskaana, en ole menossa naimisiin, en seuraa muotia aktiivisesti, tavoitteenani on kyllä hyvän kunnon saaminen kesään 2016 mennessä, mutta en koe elämäni olevan ”tarpeeksi fit”- että blogini tekstit kertoisivat liikkumisestani ja huonosta ruokavaliostani. En myöskään remontoi tai sisusta asuntoani aktiivisesti.” Nämä ajatukset ovat piinanneet aivojani ja olleet esteenä kirjoittamisen aloittamiselle. 

Tässähän tuntuu, että elämässäni ei ole mitään mistä edes kirjoittaa. Ei mitään niin hienoa, että sitä kannattaisi julkaista muutamaa facebook-päivitystä suuremmin. Silti koen tarpeelliseksi kirjoittaa. Tahdon saada ulos ajatuksiani ja nähdä ne ”paperilla”. Blogini avulla voisin jäsentää elämääni paremmin ja ehkä löytää jopa uutta suuntaa sille.

Mitä elämässäni tapahtuu, kun kirjoitettavaa ei tunnu olevan. Olen 26-vuotias ja asun yhdessä avomieheni kanssa. Olemme tunteneet jo vuodesta 2012, mutta aloimme seurustelemaan huhtikuussa 2015. Viimeinkin. Meidän kanssa asuu myös islanninlammaskoira ja käärme. Miehelläni on työ ja mie opiskelen, taas. Kotimme on ihana ja rakastan sitä. Tuntuu, että olen viimeinkin löytänyt paikkani, missä minun on hyvä olla. Tämä on vaatinut asumista Mikkelissä jo seitsemän vuotta ja nykyinen asuntoni on jo kahdeksas. Juoksin viime kesänä viimein ekan puolimaratonin ja tarkoitus on ensivuonna käydä kahdessa juoksutapahtumassa. Tarkoitus on myös valmistua toukokuussa ja toivottavasti löydän tämän jälkeen työpaikan itselleni.

Näihin aloitustunnelmiin päätän nyt tämän postauksen. Edellinen blogikokeiluni ei kestänyt varmaankaan kuukautta pidempää, joten saa nähdä kuinka kirjoittajan nyt käy. Ensimmäiseksi voisin kokeilla olla armollisempi itselleni ja nähdä ne hyvät puolet elämässäni jota elän.