Jälleen päivästä selvitty ilman sokerihöttöjä! …mutta tulipa käytyä Hesburgerissa… Ateria light-limulla ;D Iltapäivä ja nyt tämä ilta taas sellaisia, että makeaa tekisi mieli! Miksi meidän ihmisten ylipäätään tekee mieli makeaa? Tai ainakin valtaosan meistä, joidenkin enemmän ja joidenkin vähemmän. Tätä aion nyt selvittää…

Ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia sanoo: ”Jo aivan pikkulapsella on luontainen mieltymys makeaan, onhan äidinmaitokin makeaa. Esi-isiemme aikana se, mikä on maistunut makealta, on lähes aina ollut turvallista syötävää ja sisältänyt runsaasti energiaa, jota ihmiselimistö on tarvinnut selviytyäkseen.” Jostain taas muistan lukeneeni, että makeansyönti on usein opittu tapa lapsuudesta. Ihminen on tottunut hoitamaan ahdistustaan tai lohduttamaan itseään syömällä makeaa. Lääkäri Elina Hermanson kirjoittaa, että on jonkin verran tieteellistä näyttöä siitä, että makeanhimolla on geneettistä perustaa. Löysin tällaisen väittämän: ”Aterianjälkeinen makeanhimo voi johtua siitä, että vatsa ei ole täyttynyt aterialla tarpeeksi.” Itse en ainakaan allekirjoita tuota kyseistä väittämää omalla kohdallani. Jos olen syönyt itseni oikein täyteen, niin kaipaan usein makeaa, sitä jälkiruokaa. Monien kohdalla tuo voi olla opittu tapa/tottumus, mutta uskoisin makeanhimon ruuan jälkeen johtuvan mahdollisesti jostakin ruuansulatukseen liittyvästä seikasta tai sitten se ateria on alkanut väsyttämään niin paljon, että kaipaa jonkinlaista piristettä. Voi myös olla, että itselle väärällä tavalla koostettu ateria aiheuttaa makeanhimon. Tai sitten makeanhimon aiheuttaa jonkin ravintoaineen puutos. Tai epätasainen ruokailurytmi. Monet naiset kokevat suunnatonta makeanhimoa vähän ennen kuukautisten alkua. Vaihtoehtoja on siis monia ja netti on täynnä juttuja liittyen makeanhimoon ja kuinka päästä siitä eroon. 

Oli miten oli, niin itse lähdin hommaan tahdonvoimalla. Pitää vain päättää. Pätee asiassa kuin asiassa! Samalla tavalla ”vain päätin”, että nyt loppu tupakointi ja niinhän se loppui ja kohta siitä on tasan kaksi vuotta! Jälkiviisaana(?) voin vaan todeta, että olisi ehkä sittenkin kannattanut sen tahdonvoiman lisäksi ottaa käyttöön nikotiinipurukumit eikä niitä karkkeja ja sokeria. Olisin ehkä säästynyt tältä lihomiselta kokonaan… Mutta turha sitä on nyt enää jälkeenpäin miettiä. Tilanne on nyt tämä ja näillä mennään! (Sitä paitsi väitän, että sokerivieroitus on paljon mukavampaa kuin nikotiini(purukumi)vieroitus!)