Päivä 2.
Tykkäyksiä eli päiviä kertynyt nyt 73. Tänään päivä numero 2 vasta, mutta kunnialla selvitty! En edes sammunut sohvalle 😉
Ajoittain on tehnyt makeaa mieli, mutta se on sitten mennyt ohitse, kun olen keksinyt jotain muuta puuhaa/antanut ajan kulua… Tuo iltapäivä on tosiaan pahin jostain syystä ja sitten iltapalan jälkeen teki kovasti mieli jotain sokerista herkkua…
Täytyy tarkentaa vielä, että sokerittomuus-haasteeni ei ole ”fanaattisen sokeriton”, toisinsanoen jos esim. riisipiirakoihin on käytetty sokeria (tuoteselosteessa mainitaan sokeri), sallin itselleni nuo riisipiirakat. Tietenkään en ala litratolkulla vaikkapa jugurtteja syömään (itse asiassa jugurttia syön todella harvoin), mutta sallin itselleni jugurtin, jos sellaisen joskus tahdon. Haasteeni koskee siis näitä: karkit, suklaat, keksit, jätskit, leivokset, munkit, kakut, pullat, makeat piirakat, limut sun muut sokeripommit, mitä maa päällään kantaa! Joskus myöhemmin saatankin innostua karsimaan sokereita niin rankalla kädellä, että ainoat sokerit, mitä itselleni sallin, ovat joidenkin kasvisten, marjojen ja hedelmien sisältämät sokerit… 😉 Mutta minun kohdallani sen aika ei tosiaankaan ole vielä.
Kun lopetin tupakoinnin pian kaksi vuotta sitten, onnistuin keräämään ensimmäisten kahdeksan savuttoman viikon aikana itselleni 6-7kg painoa lisää, uskokaa tai älkää! (Sitten sitä toitotetaan vielä joka paikassa, että ”miksi kilojen pitäisi hetkessä lähteä, kun eivät ole hetkessä tulleetkaan?” …just joo, eivätpä…) Tuon painonnousun jälkeen kiloja on tässä parin vuoden aikana kertynyt vielä noin viisi tuohon lisää, hitaasti mutta varmasti. Ja uskallan syyttää siitä noita kaikkia sokeripommiherkkuja. Toisin sanoen vaihdoin siis tupakan sokeriin. Ja tässä on tulos: +12kg läskiä. Jään mielenkiinnolla odottamaan, tuleeko tämä vaikuttamaan painooni…suolaisia herkkuja kun en ole kielletylle listalle laittanut. Mutta on se kumma, jos ei ole vaikutusta, sen verran hullua menoa elämäni on sen sokerin kanssa ollut! Kaksi päivää, hyvä minä! 🙂
Käsittelin tunteitani tupakan avulla. Kuvittelin, että se rauhoitti minua, toi lohtua, auttoi suruun, vihaan ja ja muihin tunteisiin. Se oli mukanani myös elämäni iloissa ja sen kanssa juhlistin monia asioita. Palkitsin itseni, sain oman hetken, tauon, rauhaa, jotain erityistä. Se oli paras ystäväni. Tai niin minä kuvittelin, todellisuudessahan se oli asia, joka orjuutti minua, hallitsi minua, köyhdytti minua ja voisi aiheuttaa minulle kamalia sairauksia… Halusin eroon siitä ja niin minä tosissani päätin jättää tuon ystäväni. Mutta niinhän siinä usein käy, että riippuvuus vaihtuu toiseen, ja minä vaihdoin sen sokeriin. Ja nyt tahdon eroon siitäkin, sillä myös se tekee minulle vain ja ainoastaan pahaa. On ok syödä makeaa joskus, mutta jos siitä tulee jokapäiväinen tapa, siitä on paljon muutakin haittaa kuin mahdollinen painonnousu. Sokeri on haitallista hampaille, voi aiheuttaa syöpää ja paljon muita sairauksia. Sokeri tutkitusti myös vanhentaa ihoa. Enkä minä halua olla minkään orja, en tupakan, enkä sokerin tai minkään muunkaan.