Haluanko miljonääriksi?

En tahtoisi toteuttaa elämääni näin enkä etenkään myöntää seuraavaa, mutta lähden helposti mukaan villityksiin ja otan ne omikseni. Yleensä kaava menee siten, etten pitkään aikaan edes tajua jonkin asian trendikkyyttä. Sitten saatan päättää, että ihan periaatteesta en lähde ollenkaan seilaamaan aallonharjoille vaan mukamas pitäydyn kaiken maailman kotkotusten yläpuolella. Ennen pitkää, yleensä melko aikaisin, huomaan jääneeni trendin vangiksi.

Käytän sujuvasti leggingsejä, vaikka alkuun ne tuomitsin jyrkästi. Hurahdin hiukan korealaiseen kosmetiikkaan ja nappasin kymmenvaiheisen ihonhoitorutiinin omakseni, vaikka päätin, etten suostu haalimaan itselleni enää yhtään tarvetta. Uusin kelkka, johon hyppäsin, liittyy sijoittamiseen.

Olen perinyt kotoani ajatuksen, jonka mukaan ihmisen pitää säästää ja henkilökohtaiseen vaurastumiseen kannattaa pyrkiä, jos voi. Duunaritaustaisessa perheessäni arvostetaan vakituista työpaikkaa ja säännöllisiä kuukausituloja. Kasvatukseni perusteella siis hallittu rahan käyttö on ollut minunkin ajatuksissani arvaamattomassa arvossa. En vain ole sitä oikein toteuttanut.

Osakesalkussani on vuosikausia ollut vanhoja puhelinosakkeita, mutta loppuvuodesta aloin pohtia salkkuni laajentamista. Luonnehdin itseäni persaukiseksi ja kiinteät kuukausittaiset kulut pitävät huolen siitä, etten missään nimessä pääse elämään leveästi. Päätin kuitenkin uudistaa talouteni ja se onnistui paremmin kuin hyvin veronpalautusten kilahtaessa tililleni. Sillä tavalla minä nimittäin olen säästänyt, raahaamalla veroprosentin sen verran korkeaksi, että olen kuitannut itselleni joulukuussa sen verran, että seuraavan kesän matka on varattu, tukku vaatteita ostettu ja lopuilla tartuttu hetkeen.

Ensimmäisen rahasto-osuuteni sijoittaminen jännitti minua enemmän kuin mikään elämäni aikana ennen. Käteni hikosivat, syke takoi varpaissa asti ja täristen tein sen. Sijoitin ilmastorahastoon viisitoista euroa ja menin paniikkiin, kun mitään ei moneen päivään tapahtunut. Opin, että merkinnässä menee hetki. Ostin hiukan myös suoria osakkeita ja sitten myin, kun tiesin pääseväni voitolle. Tein kaiken juuri siten kuin sijoittamiseen vihkiytyneet ihmiset eivät suosittele, mutta voi veljet, millainen fiilis treidaamisesta tulikaan! Tein voittoa 32 senttiä. Tunsin itseni talousguruksi.

Pääsin keskustelemaan uudesta harrastuksestani pikkujoulujen aikaan, kun yövyin ystäväni luona. Aamukahvipöydässä kysyin ystäväni puolisolta sijoittamisesta ja rahastoista ja sen sellaisesta. Kun ystäväni puoliso kysyi minulta, mitä rahastoni tekee, hämmästyin. ”En minä tiedä”, vastasin. ”Mitä rahastot nyt tekee? Käy töissä, kuskaa lapsia harrastuksiin ja käy lenkillä.”

Kauhu keskustelukumppanini kasvoilla oli taatusti aitoa ja hän tiedusteli minulta varovasti, olinko heittänyt koko omaisuuteni kiinni mekanismeihin, joista en tajunnut yhtään mitään. Olin tietysti. Viisitoista euroa tuntui sellaiselta summalta, joka makasi minulla aidosti ylimääräisenä ja nyt se siellä sitten kasvatti itseään.

Päädyin juttusille pankkiin ja päätin sijoittaa ilmastorahastoon 35 euroa kuukaudessa. Lisäksi jokainen tekemäni korttimaksu siirtää säästölippaaseen euron. Siirrän kuukausipalkastani syrjään itselleni ennen kuin teen mitään muuta. Mietin arkipäivän ostokseni tarkemmin ja olen tyytyväinen siitä, että säästän lyhytjänteisesti, keskipitkästi ja pitkästi. Kenties jonakin päivänä ostan isomman asunnon tai pidän sapattivapaata. Tai menetän kaiken, kuka tietää.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *