Takapenkin raggarit
Pauliinalle, Miialle ja Katjalle, jotka tutustuessaan minuun ajattelivat, että olen viimeiseen asti umpiasiallinen ja hiukan takakireä kansankynttilä. Ehdin elää yli viisitoista vuotta, kunnes oivalsin, ettei elämäni (ainakaan ainoa) tarkoitus ole olla kiltti ja nöyrä. Oivalluksessa meni siihen nähden pitkään, että muistan äitini tähdentäneen minulle jo pienenä alakoululaisena, ettei kaikkea tarvitse sietää, vaikka toisille haluaakin vain […]