Mitä lasissasi on?
Mies lappaa Lidlissä kaljaa tiskille perjantai-iltana. Me irvistellään korona-turvallisesti parin metrin takaa, että onpa tulossa kostea viikonloppu. Kun alan siirrellä omat ostokset hihnalle huomaan, että ehkä kostea, mutta ei alkoholipitoinen. Mies ostaa alkoholitonta olutta.
Lataamme oletuksia aika herkästi sen kummemmin miettimättä. Vanhat tavat ja mielikuvat ovat juurtuneet todella syvälle. Silloin, kun kuvassa on tietyn muotoinen lasi tai pullo, siinä oletetaan olevan alkoholipitoista juomaa.
Alkoholi on turhan suuressa roolissa monessa elämän osa-alueella. Itse asiassa olisin mielelläni kirjoittanut postauksen vaikka kahvista, koska minua kiehtovat erilaisten kahvien makujen vivahteet, mutta koen, että minun on pakko päästä tämän sammakon suustani.
Minua kosketti syvästi kaverini Nooran ja Jonnan kirjoitukset omasta suhteesta alkoholiin. Aloin miettiä, että lähiaikoina moni bloggaaja-kaverini on kirjoittanut aiheesta.
Miksi monesti silloin, kun alkoholi on poissa pelistä, emme tiedä, miten päin olla. Ei osata rentoutua eikä iloita. Jostain mielikuva sen tarpeellisuudesta on kotoisin. Niinkin, että nähdään sen varjo sielläkin, missä sitä ei ole eikä kuulukaan olla.
Sinänsä hullua, alkoholi on ainoa laillinen huumausaine. Suomessa se on sen lisäksi valtion kansalle jakama, mikä on omasta mielestäni aika kiero juttu. Kaikki kyselyt ja gallupit näyttävät, että juodaan humalanhakuisesti.
Enää ei voi pitää alkoholipitoisia juomia makuelämyksinäkään. Periaatteessa kaikki markkinoilla olevat alkoholijuomat voi valmista myös alkoholittomina menettämättä makua. Miksi näin ei tehdä? Olen kysynyt asiasta kaveriltani, joka on koulutettu sommelier sekä tuo maahan viinejä työkseen. Kuulemma kukaan ei osta alkoholitonta, vaikka tuottajilla sellaista olisi tarjolla.
Olen myös äskettäin ostanut kaupasta alkoholitonta kuohuvaa, ja voin väittää, että maultaan se oli varsin hyvä, ei maistanut ylimakealle pommakille, kuten vielä 20 vuotta takaperin oli tapana. Se maistui laadukkaalta samppanjalta alkoholittomuudesta huolimatta. Joo, saa kivettää. Tiedän, ettei kuohuva ja samppanja ole sama asia, en ole ihan niin pihalla.
Huomasin, että ravintoloissa tällä puolella maailmaa alkoholittomia viinejä ei tarjota, vaikka etelämpänä niitä on listoilla jo aika paljon. Tuskinpa jatkuva autoilu on ainoa syy siihen.
Suurin osa alkoholijuomista, jotka valuvat kansalaisten kurkuista alas, eivät täytä mitään makuelämysten merkkejä. Miksi sitten juoda? En osaa sanoa.
Nyt tilanne alkaa pikkuhiljaa parantua, enkä saa vihaisia katseita baaritiskillä, jos pyydän alkoholitonta juomaa. Täytyy nostaa hattua monien ammattitaidolle: juomani ei koskaan näyttänyt alkoholittomalta eikä maistunut pahalle. Irvikuva on siinä, että jouduin näyttämään juovani välttääkseen vinoja katseita ja huvittuneita kysymyksiä seuralaisiltani.
Edelleen aika usein kuulen uteluja, miksi en juo. Miksi ihmeessä minun pitää puolustaa valintani? Alkoholi on ainoa aine, josta ylipäänsä udellaan. Kukaan ei kysy, miksi olet vege- tai kasvissyöjä, et juo kahvia vaan teetä, tykkäät äyriäisistä mutta ei lihasta vaikka.
Lapsuudessa saatu palkintokarkki muuttuu aikuisiässä viinilasiksi. Ymmärrän tosin, miksi surut yritetään upottaa alkoholiin: toiset yrittävät juoda itsensä hengiltä, toiset viiltävät itsensä. Pitkä ja kivulias tie, jossa henkinen kärsimys korvataan fyysisellä. Mutta miksi ilosta pitää juoda? Eikös iloa itseään riittää?
Ajat ovat muuttumassa, ja toivon, että omilla lapsillani on vähemmän paineita sillä saralla. Kukaan ei tule kyseenalaistamaan heidän valintoja eikä yllyttämään käyttää aineita, johon ei tee mieli. Viinitarhat yhtä hyvin voivat tuottaa puolet juomista alkoholittomina, että mahdollisuus makuelämyksiin olisi tasapuolisesti jokaisella mieltymyksistä huolimatta.
Toivon, ettei lapseni joudu korvaamaan puutteellisen itsetuntonsa huumausaineilla eikä perustamaan valintojaan. Siihen on ilmeisesti vielä pitkä matka.
Referenssit
