Suomalaiset ryyppää, espanjalaiset siemailee
Espanjalainen tuttavani kyseli hiljattain mitä suunnitelmia mulla on viikonlopulle. Suunnitelmissani oli lähteä kavereiden kanssa baariin, joten kerroin aikovani lähteä ryypylle muutaman muun suomalaisen kanssa. Vastaukseni hymyilytti ystävääni, enkä oikein ymmärtänyt miksi. Tuttavani kertoi, että kuulostaa hauskalta kun ulkomaalaiset sanovat lähtevänsä ryyppäämään. Paikalliset harvemmin käyttävät kyseistä ilmaisua. Ryyppäämisen sijaan espanjalaiset lähtevät illalliselle, jonka yhteydessä juodaan ateriaan sopivaa viiniä tai olutta.
Kun kyseinen lauantai koitti lähdin hyvällä fiiliksellä suomalaisen ystäväni kanssa terassille. Tilasimme mitään miettimättä isot oluet. Ruoasta ei ollut puhettakaan, sillä päivän varsinainen ohjelmanumero oli nimenomaan juominen.
Lauantai tuli ja meni. Toinen espanjalaisista tuttavistani tiedusteli jälkeenpäin miten iltamme oli mennyt, missä söimme, mitä söimme?
Kerroin juoneeni ison oluen, lasillisen punaviiniä, shotin ja hiukan kuohuvaa.
Tuttavani nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi ja kysyi olimmeko siis käyneet syömässä jo ennen juomia.
Kerroin syöneeni kotona pari leipää ennen lähtöä.
Tuttavani oli hieman hämillään ja varmisti vielä ymmärtäneensä oikein. Ettekö siis syöneet missään?
Asia tuntui olevan tuttavalleni tärkeä joten mainitsin, että söin kyllä neljä oliivia ja pari pähkinää eräässä baarissa.
Ystäväni näytti siltä kuin olisi ratkaissut suuremmankin mysteerin.
” Olitte siis tapaksilla?”
” Ei, kun me oltiin kaljalla”
Yritin selittää ystävälleni, että suomalaiseen juomakulttuuriin ei niinkään kuulu illallistaminen. Kun suomalaiset lähtevät ryyppäämään sillon ei syödä, silloin juodaan. Syömisen sijaan tykkäämme olusen ohessa tehdä muunlaisia juttuja, kuten tanssia, laulaa, halailla ventovieraita, itkeä rakkaushuoliamme portsarille ja tapella kioskin jonossa lihistä odotellessa.
Huomasimme ystäväni kanssa, että maidemme välillä oli myös muunlaisia eroja alkoholikäyttäytymisen suhteen. Ensinnäkin espanjalainen voi juoda alkoholia milloin vain. Aamuisin, iltaisin, arkisin, pyhänä, työpäivänä tai lomalla. Ei ole aikaa tai paikkaa, jolloin espanjalainen ei voisi ottaa lasillista ja jatkaa sen jälkeen siitä mihin oli jäänyt. Suomalaisen mielestä alkoholille on selkeä aika ja paikka. Työpäivän aikana emme juo alkoholia ikinä ja aamukaljan miellämme merkiksi alkoholismista. Suomalaiselle alkoholi kuuluu enemmän viikonloppuihin tai juhlaan. Alkoholiannos voi olla ikään kuin palkka hyvästä työstä tai raskaasta viikosta, lasillisen jälkeen ei enää jatketa siitä mihin on jääty vaan nimenomaan lopetetaan aherrus ja aloitetaan irtiotto tai rentoutus.
Siinä missä espanjalaisten tyyli juoda on arkinen ja siemaileva, on suomalaisten tyyli kerralla enemmän ja humalahakuisesti. Tosin nykyään tämä on tyypillisempää itseäni vanhempien ihmisten keskuudessa. Nuorison alkoholikäyttäytyminen taas on ottanut selvän askeleen parempaan suuntaan. Oman ikäiseni ovat onnettomia väliinputoajia, jotka lähtevät trendikkäästi lasilliselle, jonka jälkeen tekee lähes poikkeuksetta mieli tilata vielä yksi jos toinenkin juoma. Satunnaisia kännejä hävetään, vaikka toisaalta niille on aina paikka meidän sydämissämme.
Espanjalaiset voivat käydä lasillisella yksin tai seurassa. Suomalaiset taas mieltävät juomisen normaalimmaksi seurassa. Yksin juomiselle suomen kielessä on jopa oma hieman surullinen termi: kalsarikännit. Kalsarikännit vedetään tyypillisesti yksin kotona, salassa muilta.
Espanjassa on normaalia olla lasten kanssa myöhään illalla ravintolassa tai käydä lasillisilla niin, että lapset ovat mukana. Alkoholia voi myös juoda janojuomana piknikillä, rannalla tai retkellä eikä siinä ole mitään pahaa. Kyläreissuilla alkoholia on lähes aina tarjolla juomaksi kahvin tai teen sijaan.
Kaikesta tästä juttelimme ystäväni kanssa leikkipuiston laidalla, pienellä terassilla. Niin meidän kuin lukuisten muidenkin vanhempien lapset leikkivät puistossa aikuisten vahtiessa heitä olutlasillisten äärellä. Kukaan ei katsellut kaljaa hörppiviä äitejä pahasti saatikka harkinnut lastensuojeluilmoitusta. Päinvastoin, leikkipuistojen kahvilaterasseilla viiniä tai olutta siemailevat aikuiset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Olen itsekin sisäistänyt kyseisen säännön melko kiitettävästi. Nykyään tilaan silloin tällöin kahvin sijaan oluen, jopa keskellä viikkoa vaikka suomalaisena tiedostankin hyvin, että kaljan kanssa olisi parempi läträtä vain saunaehtoisin ja lasten nukkumaanmenon jälkeen!
Minkälaisia alkoholikulttuureita mielestänne suomalaisilla on? Millaisiin kulttuureihin olette törmänneet muissa maissa?
Kun asuimme Luxemburgissa, totuimme nopeasti siihen, että kaikissa päiväkodin tilaisuuksissa oli alkoholitarjoilu ja koulun tilaisuuksissa puolestaan sai ostaa kuoharia ja olutta, tuotto meni hyväntekeväisyyteen. (Sekä päiväkoti että koulu olivat kyllä yksityisiä laitoksia enkä tiedä miten kunnallisissa toimittiin.) Ainoa mikä ihmetytti oli, kuinka sujuvasti ihmiset hyppäsivät siitä sitten auton rattiin.
Lisäksi kaikilla lasten synttäreillä oli aikuisille baari ja esim. piknikeillä yleensä myös alkoholia mukana. Ei mitenkään pääosassa tietenkään vaan tietynlaisena itsestäänselvyytenä.
[…] Suomalaiset ryyppää, espanjalaiset siemailee – I don´t speak Polish […]