No niin: maailman paras kirja -kisa on päättynyt eikä maailman parasta kirjaa löytynyt onneksi tälläkään kertaa, paljon hyviä ehdokkaita kylläkin.

Ulkomaiset kirjat näyttivät pärjäävän kotimaisia paremmin ja yllättävän paljon tuli muitakin kuin klassikoita. Ikisuosikki Raamattuakin ehdotettiin vain kerran. Kiitos hyvistä lukuvinkeistä – ennen kaikkea oli kiva kuulla, mistä kirjoista te tykkäätte. 😉

Arpaonni suosi seuraavia nimimerkkejä: 
Elina Hirvosen Että hän muistaisi saman voitti Piikki.
Hirvosen Kauimpana kuolemasta -romaanina voitti liana.
Hirvosen Afrikasta-kokoelman voitti Ambrosia.

Ja lisänumeroina arvottiin Untinen-Auelin uusinta kirjaa kaksi kappaletta: 
toisen voitti JonnaPieni ja toisen Heli (kirjakertomuksia).

Onnea kaikille voittajille, lähettäkää meiliini nimenne ja postiosoitteenne niin laitan kirjat tulemaan.

Lopuksi lupasin paljastaa oman kandidaattini maailman parhaaksi kirjaksi. En halua mainita tässä venäläisiä klassikoita, vaan puolimodernin klassikon, jonka pitäisi mielestäni olla tunnetumpi. Se kertoo ihmiskunnasta ja ihmisyydestä kaiken – siksi, ettei kerro tästä ihmiskunnasta, vaan toisenlaisesta maailmasta. Olen viehättynyt kirjan kekseliääseen älykkyyteen, syvällisyyteen ja osuvaan huumoriin – sitä yhdistelmää harvoin näkee.

Kirja on Italo Calvinon Kosmokomiikkaa. Pidemmät perustelut voitte katsoa edellisestä blogistani.

Siinä samalla huomasin jotain hieman pateettista: olen pitänyt näemmä jo siellä vuonna 2009 maailman paras kirja -arvonnan. Huomaan, että Lilyyn siirtymisessä on se etu, että sitä mukaa kuin itse dementoituu, voi kierrättää samat jutut uudelleen itselleenkin yllärinä. Alan varmaan vähitellen lukea samoja kirjoja ja kirjoittaa niistä arvioita kuin uusina. Siitä saa sitten mainita kyllä, tai ehdottaa eläköitymistä.