Älä valmistaudu pahimpaan!

SOS SOS SOS

Jatkan näin ihanan lämpimän kesän kynnyksellä sinnikkäästi huoli-postausteni kirjoittamista, kun huomasin sattumoisin Kolmistaan Karoliinan kirjoittaneen tismalleen samoja mietteitä kuin minulla oman elämänsä paskaksi tekemisestä otsikolla ”Haluatko tehdä elämästäsi paskaa? Tässä ohjeet siihen” Karoliina kirjoittaa ilmiöstä, jossa ihminen etukäteisesti murehtii ja valmistautuu päänsä sisällä erilaisiin katastrofeihin ja kaikenmoisiin worst case -skenaarioihin. Loppupeleissä tämä on varmasti luonnollinen ja toisinaan ihan turvallinenkin mekanismi monelle, mutta milloin (ja ennen kaikkea MIKSI) teet elämästäsi kirjaimellisesti paskaa ja miten siitä pääsee eteenpäin? 

Lapsen myötä elämä täydentyy ja pieni perhe saa puuttuvan palasensa. Samalla saat vastuuta paljon muustakin kuin itsestäsi, no sehän on selvää ja toivottuakin, kun lapsia hankitaan! Vauvakuumeiselle katastrofiajattelu keskittyy aluksi lähinnä siihen, saako niitä lapsia olleskaan ja millaistahan se elämä on jos lapsosia ei tule. Sen jälkeen siihen onko vauveli terve.  No entäpä se käänne kun ymmärtää, että niitä lapsia nyt todellakin on  tulossa kovaa vauhtia ja  kaikki näyttää ihan just siltä mitä pitääkin? Nurkan takanahan voi piiletä lama, työttömyys, sairaus, lista on loputon.  Tässäpä valmiina aivan loputon pään sisäinen worst case -skenaarioiden multihuipentuma, jota voit jatkaa ihan niin pitkään kuin jaksat. Miksi? En osaa vastata, tämä lienee tietyn pessimistisen ihmistyypin perisynti. Optimistinen ihminen vilauttaa pelot pään sisällään ja pääse niistä yli, keskittyy siihen mitkä asiat ovat mainosti, tietenkin, mitäs muutkaan. Elämä on ainutkertaista!

Optimistin salaisuudet, kertokaahan kaikki te kaikki Paula-positiivset, joita ihailen aivan suunnattomasti, miten olette löytäneet tienne? Entä mitä te pelkäätte?

Onko mitään ihan käytännön vinkkejä, miten vauvelia odottavat ovat valmistautuneet tulevaan kun koko elämä muuttuu? Varustettaeko vaikkapa koko perheenne erilaisilla vakuutuksilla?