Mistä voin olla kiitollinen juuri nyt tänään

Laitanpa kampoihin ankeudelle.

Koska varsinanen positiivinen ajattelu ei juuri nyt tällä hetkellä onnistu vaikka kuinka yritän, löytyy silti aina syytä olla kiitollinen vallitsevasta tilanteesta.  Ja mikä nurinkurisinta, omasta elämästäni  niitä löytyy vaikka kuinka paljon. Tästä syystä päätin listata tähän asioita joista nyt, juuri tänään olen kiitollinen ja ainutkaan niistä ei ole minulle tai kenellekään muullekaan itsestäänselvyys.

daisies-3439573_1920.jpg

1. Minusta on tulossa äiti. Vielä on muistissa ne hetket, kun en ollut aivan varma toteutuuko äitiys kohdallani koskaan. Päivittäin tunnen pientä myllerrystä vatsan sopukoissa ja potkut voimistuvat vauvan kasvaessa. Yritän muistella ankeuksissani sitä epätoivoa, jota mahdollinen ajatus lapsettomuudesta minussa aiheutti.

woman-1209322_1920.jpg

2. Rakastava ja hyvä mies. En pelkää kaltoinkohtelua tai sitä, ettei tarpeitani otettaisi huomioon tai minusta ei välitettäisi, ikinä.

3. Vaikka aina se ei siltä tunnukaan, kokonaiskuvassa koen SAAVANI asua Suomessa, maassa missä on mieletön luonto, turva ja mm. sosiaaliturva joka kantaa huolta hädän hetkellä. Pakko tähän kuitenkin lisätä, että nykyisiin leikkauksiin tai muihin säästötoimenpiteisiin en ole tyytyväinen, mutta meillä sentään on sosiaaliturva. Ja minulla on  mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä oikeaa puoluetta.

locks-2676983_1920.jpg

3. Terveys

wave-3473335_1920.jpg

4. Ympärilläni on laaja joukko hienoja ja hyviä ihmisiä.

5. Koulutus ja työ, jonka yksi päämäärä on auttaa.

 

Suhteet Oma elämä Mieli Terveys

Raskausajan masennustako?

mother-3477164_1920.jpg

Miten pitäisi suhtautua, kun odottavan äidin mielen valtaakin yllättäen synkkyys ja pelkotilat?

Epämieluisat tunteet saattavat tulla aivan odottamatta ja uutena osana onnea hehkuvaa odotusta. Vauva on ehkä ollut niin hartaasti toivottu, ettei tilaa muille (etenkään pelonsekaisille) ajatuksille vauvakuumeen ympärillä ole jäänyt. 

Olen nostanut aikaisemmissa kirjoituksissani esille mielessäni pyörivät teemat laajemmin ja tullut omalla kohdalla johtopäätöksiin ”sairastavani” joko raskausajan masennusta (tai se on puhkeamassa) tai sitten kärsin muusta ajoittaisesta hallitsemattomasta pelkotilasta tai paniikkihäiriöstä. Peloista, jotka liittyvät nimenomaan tulevaan äitiyteeni sekä vastuusen pienestä ihmisen alusta sisälläni. Sekä tähän koko elämän mittaiseen vastuuseen.

received_10156000919168780.jpeg

Teemaa netin syövereistä hieman tutkisteltuani törmäsin mm. Irene Naakan haastatteluun (Kauneus&Terveys, Terveys.fi) jossa Irene kertoo avoimesti synnytyksen jälkeisestä mielen vallanneesta pelkotilasta ja äitiydstä nauttimisen vaikeudesta. Koin pientä helpotusta siitä, etten ole synkkien pelkojeni kanssa aivan yksin, vaikka vastaavaa tunnetta en kenellekään toivo. Kahmaisin samalla kaikki Irenen kirjoitukset aiheesta, kyllä kosketti!

Tällä hetkellä omat pelkofiilikset ovat nousseet siedettävyys käyrällä melko korkeiksi ja joudun tutkailemaan menevätkö nämä ohitse vai turvaudunko mahdollisen avun piiriin esim. kääntymällä neuvolan puoleen.

Onneksi on juhannus ja muutama päivä aikaa lepäillä.

Ihanaa juhannusta sateista huolimatta!

Hyvinvointi Mieli Terveys Raha