Tässä hahmotelmaa raskauspolustani.

Olin ehtinyt jo pitkään haveilemaan lapsesta sekä äitiydestä. Minulle tämän kaiken edellytys oli kuitenkin parsuhde, jossa voin olla ja elellä minuna itsenäni. Väärään parisuhteeseen tuhlaantui aikaa, enkä aina tajunnut sijoittaa itseeni (myöskään taloudellisesti). Väärästä oikeaan parisuhteeseen hurahti aikaa ja oikeasta matchista meni n. 3 vuotta positiiviseen raskaustestiin. Aikaa ennen positiivista testiä ehdin kuumeilemaan melkoisella myräkällä, sillä lapsen ja äitiyden kaipuu oli aivan valtava. Pääsin kuitenkin sinuiksi ajatuksen kanssa, että oikea parisuhde on minulle tärkeämpi kuin lapsi ja kaiketi olisin ollut valmis asettamaan sen lapsihaaveiden edelle. Siis jos ukkeli olisi halunnut tuumia vauvan tekoa vielä montakin vuotta.

Noh, uudessakaan suhteessa ei rynnätä heti ostelemaan yhteistä asuntoa. Meidän molempien mennyt elämä oli mennyt sellaista kaavaa, ettei oman asunnon osto ollut tullut ajankohtaiseksi (tai mahdolliseksi) syystä tai toisesta. Oikeassakin parisuhteessa pitää seurustella ensiksi, ennen kuin päätös vauvelista syntyy, etenkin kun kamalimmassakin vauvakuumeessa sen parisuhteen tulee olla tärkeysjärjestyksessä korkeammalla kuin suhteeseen mahdollisesti syntyvän vauvan. (tämä ei sitten tarkoita sitä, etteikö minusta olisi aivan mielettömän mahtavan upeaa, että naiset uskaltavat ja hankkivat lapsia myös itsekseen).

Raskauspolkuni on siis startannut aivan hillittömästä vauvakuumeilusta, viralliseen positiiviseen testiin ja onnen kiemuroihin. Onnea, häppinestä raskauskuplaa. Nyt kun raskaus on edennyt pidemmälle, on mieleni puhkonut kuplan ja siirtynyt tosi elämän realiteetteihin, Oh Fuck!

1. Money talks, oh yes it does, vaikka vauva onkin maailman ihmeellisin asia

2. Asunto ja asuntolainat 

3. Äitiysvapaa ja äitiysetuudet 

3. Vakuutukset

4. Päivähoitomaksut 

5. Romppeet ja kamppeet 

MITEN TÄSTÄ KAIKESTA SELVIÄÄ, kertokaahan se?