Synnytyskertomus

Huhhei, nyt laitetaas synnytyskertomus tulille.

Laskettuna päivänä 2.4 kävin jumpassa kuten ennenkin. Jumpan jälkeen menin suihkuun ja normaaliin tapaan syön heti iltapalan, mutta nyt ei ollutkaan kova nälkä, menin nukkumaan kahden appelsiinin syöneenä.

02.40 heräsin ensimmäiseen supistukseen. Huomasin että mies oli taas vaihtanut paikkaa sohvalle (koska kuorsaan…) ja esikoinen oli tullut tilalle. Muutaman supistuksen jälkeen latasin puhelimeen supistuslaskurin ja seurailin suppareita, näitä tuli tasaisesti 5min välein kaksi tuntia. Puhkuin siinä sängyllä ihan rauhallisesti aina supistuksen yli, ne kestivät n.30-40 sekuntia. 05:00 kävin alakerrassa vessassa tyhjentymässä ja latasin kahvinkeittimen ja painelin takaisin sänkyyn. Sängyssä en jaksanut enää kuitenkaan maata kuin puoli tuntia ja sitten tulikin alakertaan kasailee viimosia juttuja sairaalakassiin. Vaille 06 päätin soittaa synnärille varmistuspuhelun ennen kuin menisin suihkuun. Sieltä yllätyksekseni kehotettiinkin jo soittelee kelataksi (mies jäi siis kotiin esikoisen kanssa, koska pari pv ennen laskettua meidän tukiverkko hieman romahti..). Laitoin kahvit tippumaan ja soitin kelataksin. Taksi tulikin melko sukkelaan, nappasin kassin ja kahvin mukaan ja painelin pihalle, jossa olikin samassa jumpassa käyvä taksikuski 😀 ihana ylläri ja matka sujui hirmu rivakkaan jutellessa ja supistuksia kellotellessa. Vaille seiskan oltiin synnärillä ja 07 olin kirjautunut sisään saliin.

Sain ilokaasut heti kehiin, kun supistukset vei jalat alta. Tässä vaiheessa ne tulivat 3min välein. Olin hetken käyrillä ja kätilö tarkisti kohdunsuun – 4cm auki. Laitoin tilannepäivityksen miehelle, joka alkoi etsimään lapselle hoitajaa. Pyysin päästä ammeeseen ja sinne menin, mutten siellä kestänyt olla kuin puolisen tuntia, kun supistukset pahenivat. Sain litalginit suuhun, mutta ne tulivatkin sitten jo oksennuksen mukana ulos, joten hyöty niistä jäi nollaan. Selkäkivut pahenivat, niihin pyysin aquarakkuloita ja ne auttoivatkin hyvin, nämä totesin jo esikoisen synnytyksessä hyväksi selkäkipuun.

Jatkoin ilokaasun hengittelyä koko synnytyksen ajan. 10 pintaan kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen ja samalla menikin vedet, tällöin olin 5cm auki. Kivut pahenivat ihan kamalasti ja huusin jotain lääkettä. Sain kohdunkaulapuudutteen melko nopsaan, tästä ei aiemmin ollut kokemusta. No, laitto sattui kamalasti ja hyötykin oli nolla, ei mitään apua. Kätilö huomasi että kivut jatkuvat edelleen tosi hurjina, joten jäätiin oottelee spinaalia. Supistukset tulivat vesien menon jälkeen minuutin välein. Klo 11 olin auki jo 7cm ja soittelin miehelle, että voisi alkaa pikkuhiljaa tulemaan. Matkaa meiltä sairaalaaan on reilu 100km. Klo 11:30 olin auki 8cm. Tässä vaiheessa olin varma ettei mies kerkeä paikalle. No, onneksi spinaalin laittaja saapui, mutta hällä oli vaikeuksia laittaa ko. puudute, kun en pystynyt supistuksen aikaan olemaan paikallaan ja niitä tuli non-stoppina. Huusin oikeastaan koko ajan. Puudute saatiin laitettua, sain hetken levätä ja opiskelija katetroi hiukan virtsaa pois, jotta pystyin rentoutumaan. Olisin voinut kävelläkkin mutta olin niin loppu etten jaksanut mennä vessaan. 12:30 todettiin, että nyt on 10cm auki, mutta koska spinaali vaikutti vielä, ei ollut ponnistamisen tarvetta eikä mies ollut vielä paikalla, jäätiin odottelee miestä. Spinaalin vaikutus alkoi kuitenkin kadota ja jouduin nousee synnytysjakkaralla istuskelee, että vauvan pää laskeutuisi enemmän. Silloin mies tulikin saliin. Istuin jakkaralla tunnin verran kärvistellen ilokaasun voimin ja kätilöillä tuli vuoronvaihto. Uudelle kätilölle kirosin sitä jakkaraa ja sainkin sitten käydä takaisin sängylle koska alkoikin ponnistuttaa. Ponnistusvaihe alkoi 14:30, ponnistin kyljellään vuoteessa ja opiskelija piteli koko ponnistuksen ajan jalkaani ylhäällä. Ponnistaminen tuntui aivan kaamealta, kun ei ollut mitään puudutetta/lääkettä mikä vielä vaikuttaisi, ilokaasumaskiin lähinnä huusin. Kätilö sanoi että lapsivesi on vihreää. Ponnistusvaihe kesti 35min, ja kun pää tuli ulos, huomattiin sama avosuutarjonta mikä esikoisellakin oli. Kun pää oli ulkona, loppu vartalo tuli pienellä ponnistuksella. Pieni poika syntyi 15:05 mitoin 3114g 49,5cm, pää 34cm. Pienet repeämät tuli emättimeen ja välilihaa ommeltiin, 2 asteen repeämä. Kipu tuntui lähinnä siltä että koko perse olisi revennyt…Vauva syntyi siis 3.4 (40+1). Sama syntymäpäivä kuin mun muutama vuosi sitten kuolleella papalla <3

Ensi-imetys onnistui ja poika sai hyvät apgar-pisteet. Myöhemmin kävin suihkussa, sinne tuli iiisoja hyytymiä ja kasvoilta meni väri. Kätilö auttoi hommat loppuun ja lopulta vuotokin tyrehtyi. Saatiin ruokaa (ahhhhh!!! oli kaamee nälkä) ja haliteltiin vauvaa. 18:30 miehen piti lähteä kotiin hakemaan esikoista ja niitä aikoja siirryttiin vauvan kanssa vierihoito-osastolle.

Ihanat ensipäivät siellä vietettiin ja to iltana kyselin josko päästäisiin kotiin. Vauvalta otettiin crp joka olikin 80. Lähdettiin siinä samalla sitten lastenosastolle, jonne vauva jäi yöksi hoitoon ja minä itkin koko yön alakerrassa. Yöllä vauvalle oli laitettu nenämahaletku. Kävin siellä katsomassa vauvaa ja yritin imettää, mutta vauva ei jaksanut imeä. Sain pumpattua vain 2ml molemmista rinnoista vauvalle ja olin ihan varma että imetys kusi siihen. Onneksi seuraavana aamuna saatiin lastenosastolta oma huone ja mä siirryin vierihoito-osastolta sinne vauvan kanssa muhimaan. Vauva sai antibioottia pään kanyylin kautta ja sain imettää, sekä vauva sai hiukan luovutettua äidinmaitoa. Pe iltana mulla alkoi hyvin nousta maito ja viikonloppuna ei tarvinnut enää lisämaitoja antaa. Nenämahaletku otettin pois sunnuntaina ja me lopulta kotiuduttiin alkuviikosta kun crp oli laskenut <3 Rankka taival, mutta nyt meillä on ihana pieni vauva täällä kotona esikoisen seurana <3

 

Kommentit (2)
  1. Onnea! Meillä keskonen syntyi 25+3 16.3.740g 33,5cm.

  2. Isot onnittelut ja kiitos tarinan jakamisesta!!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *