Miehet haluavat vahvoja naisia. Työpaikat tarvitsevat vahvoja naisia. Naistenlehdet palkitsevat vahvoja naisia. Pikkutytöille etsitään roolimalleiksi vahvoja naisia. Mikä on vahvuutta ? Se, kuinka paljon nostat penkistä vai se, kuinka monta kilometriä jaksat juosta? Vai se, kunka hyvin kestät itkemättä? Jaksatko painaa töitä aamusta iltaan ja hoitaa lapset siinä samassa? 

En ole vahva, en todellakaan. En osaa pidättää itkua, tai jos yritän, niin viimeistään hymyni paljastaa asian todellisen luonteen. En jaksa nähdä vaivaa, en panostaa kouluun tarpeeksi, vaikka tiedän että se nostaisi numeroni hyvistä parempiin. Olen tyytyväinen itseeni vain osan viikosta, ja sen loppuosan mietin miksi en ole kauniimpi, mielenkiintoisempi, fiksumpi ja miksi minulla ei ole pitkiä, paksuja hiuksia. Sitten uin heikkoudessani, kuuntelen Jippua ja alan kääntää kaikkea taas toisinpäin. 

Olen herkkä, olen hellä. Olen eteerisen onnellinen ja ärsytän ihmisiä sillä. Olen hyvä haaveilemaan ja mietiskelemään, parannan mielessäni maailmaa rakkaudella. Iltaisin käperryn syvälle itseeni ja lähden lentämään. Mutta olen niin heikko. Kukaan en ole vielä rikkonut minua, ju uskon vakaasti, että mustelmakohdasta tulee vahvempi, kuin aikaisemmin. Haavakohdat vahvistuvat, eikä minulla vielä ole niitä, ei sillä että niitä anoisinkaan. Minut on helppo rikkoa ja pelkään sitä hetkeä, kun joudun keräämään itseni pohjalta. Pelkään että menetän naiivin uskoni tulevaisuuteen ja rakkauteen. 

Kuitenkin, ehkä juuri heikkouden myöntäminen tekee ihmisestä vahvan. Kun ei tarvitse esittää, että kaikki on hyvin ja sitten keskiyöllä heittäytyä sillalta väsyneenä elämään.