Valkoista roskaa

Ensimmäisen ininäpostaukseni haluaisin omistaa aikamme vitsaukselle, purukumille.

Xylitol-purkka keksittiin Turun yliopiston hammaslääketieteellisessä 1970-luvun alussa. Tuolloin tutkijat eivät vielä tienneet, millaisen rikoksen ihmiskuntaa kohtaan he oikein tekivät. ”Purkka on terveellistä, eli se on ok”, oli viimeinen niitti: purkan mässytys räjähti käsistä!

Tahmeat möykyt elokuvateatterin käsinojassa tai katuroskisten suuaukoilla ovat luonnollisesti vastenmielisiä ilmentymiä.

Itse olen kuitenkin viime aikoina herännyt suurempaan ongelmaan: purukumin tuomaan ääniSAASTEESEEN. Nähtävästi purkassa on sellainen mekanismi, että sitä on mahdoton syödä huulet yhdessä. Suu on avattava jokaisella mäyskäyksellä ammolleen, niin että ilman ja syljen yhdistelmä aiheuttaa kuvottavan mäyskäysäänen, joka ylittää varmasti kaikki desipelisuositukset.

Pahimpia ovat purkkapallojen puhaltajat. Puhaltaessaan palloa he taantuvat lapsen tasolle ja ajattelevat omahyväisesti: ”Katoo, katoo, mää osaan puhaltaa NÄIN ISON purkkapallon.” Ikävä kyllä tuo NÄIN ISO limaklöntti naamani vieressä ei aiheuta ihailua, vaan suuren inhoreaktion. Yököttävin osuus on se pieni poksahdusääni, joka seuraa väistämättä purkkashowta. Tuo ääni on ilmaantunut tähän maailmaan helvetin esikartanoista.

Purukumin maku häviää muutamassa minuutissa. Tämän jälkeen purkka pitäisi toimittaa välittömästi tunkiolle. Kaikki eivät tätä kuitenkaan sisäistä: Matkustin kaverini kanssa bussilla Turusta Helsinki-Vantaan lentokentälle, sieltä lensimme Pariisiin. Lentopelkoinen kamu oli niin ahdistuksissan, että hän mässytti purkkaa kuin viimeistä päivää, takertuen tuohon valkoiseen limaklönttiin – aivan kuin pieni pala kuvottavaa ainesta voisi pelastaa hänet, mikäli lentokone syöksyisi roihuten valtamereen. Kamu sylki Turussa suuhunsa pistämänsä purkan vasta Gare Du Nordin asemalla ulos. Siinä vaiheessa purkkaa ei pureskeltu. Sitä imettiin.

Kaikenlainen purkan yletön mäyskyttely on selkeä merkki siitä, että ihminen ei ole kasvanut ainakaan missään kulttuurikodissa, päinvastoin. Itse asiassa uskonkin, että purkanmässyttäjät ihailevat White Trash -kulttuuria ja syvällä sisimmässään haluaisivat oikeasti asua trailer parkissa Detroitin getossa.