Kiitos Lilylle blogialustasta, yhteisöstä, tuesta, tsempistä, opeista ja ilosta. Nyt siirrän kaikki sisältöni omalle alustalle, olkoonkin se vielä siivouksen ja sisustuksen tarpeessa. Tervetuloa! SANNASAARIKANGAS.FI  

Olen kolmatta iltaa yksin kotona. Siis ihan yksin, vain banaanikärpäset seuranani. Mies lähti lapsen kanssa kesäloman viettoon Kainuuseen, me arjen rattaissa pyörivät seuraamme vasta loppuviikosta perässä. Lapsilla on isäviikonloppu ja omien kokousaikataulujeni vuoksi yksi ekstrayökin toisessa kodissa. Olen siis aivan unona kotisohvalla, televisiouutisten hurrikaanihumina ja Spotifyn suosikit satunnaista seuraa tarjoamassa. Kummallista. Tällaista ei ole tapahtunut […]

Olen viime kuukaudet pohtinut paljon sitä, millä haluaisin päiväni täyttää. Yhtenä alkusyksyn iltana, potiessani jälleen yhtä urakriisin, elämäkriisin ja identiteettikriisin uuvuttavaa suvantovaihetta lähdin lasten kanssa lähikirjastoon. Rojahtaessani lastenosaston viereiselle sohvalle bongasin nuorten hyllystä lukusuositukset sinulle, joka tykkäsit Skamista. Tajusin istuvani juuri siellä, missä tunnen olevani eniten kotona. Kirjojen keskellä, tarinoiden äärellä, koko maailman tieto ja tunteiden […]

Ei tullut yhtään liian lämmin, vaikka pukeuduin sunnuntai-iltana toppatakkiin ja paksuun villahuiviin puistokonserttia varten. Vannoutuneena sukankarttajana olen joutunut taipumaan, siirtämään kesäläpyskät sivummalle ja upottamaan nilkat nahkakenkiin. Yritän etsiä itsestäni sitä energiaa, joka selvittäisi lasten asustelaatikot ja ostaisi kymmenen uutta sormikasparia päiväkodin (ja nyt myös koulun) eteiseen hukattavaksi. Tyroksiiniresepti pitäisi uusia, vaatekaappi ratsata, hammaslääkäri varata, eteinen […]

PMS eli pienien murheiden sunnuntai.   1. Eilisellä brunssilla en kehdannut pyytää munakokkeliin suolaa, koska naapuripöydissä ruokaa vain kehuttiin vuolaasti. Miten nynny sitä voi ihminen olla? Tuskin tarjoilija olisi mitään verisuonitautiluentoa kuitenkaan pitänyt, tai kokki tullut kiukkuisena pöydän viereen mesoamaan makuaistittomista turjakkeista. (Täysin merkityksettömänä kostona tein iltapalaksi itselleni kunnollisen kokkelin, jossa ei makua säästelty.) 2. Kansakuntaamme on […]

Esikoiseni, hän joka teki minusta emon, muuttui keskikesällä seitsemänvuotiaaksi. Tällä viikolla hänestä tuli ihan oikea koululainen.     Syntymäpäivää juhlittiin eskarikavereiden kanssa upouudessa Muumimuseossa ja kotipihallamme jäätelökakkua ahmien. Hämärässä museossa katselin vaivihaa kymmenpäistä kaveririvistöä ja mietin, miten pieniä isoja he kaikki ovatkaan. Lahjoin lasta teemaan sopivasti muumimukilla ja juhlapaidalla, mutta isoin ja ihmeellisin lahja oli […]

Heräsin tänään hämärässä makuuhuoneessa. Ilmassa on jo selvä syksyn tuoksu, illat viilenevät varkain ja pimenevät kuin huomaamatta. Keskikesän valo on auttamatta tältä vuodelta hyvästelty, ihan kohta pitää sukista kieltäytyjänkin taipua ja pistää lakatut varpaankynnet piiloon.     Meihin peruskouluputkessa marinoituihin on auttamatta iskostettu vuoden kierto, joka ei ala uudenvuoden raketeista tai noudata bisnesmaailman kuivia kvartaaleja: […]

Olen tähänastisen elämäni aikana ollut kolme kertaa raskaana. Kolme kertaa olen seissyt kylpyhuoneen kelmeässä valossa ja tuijottanut tikkuun piirtyneitä punaisia viivoja, pelännyt että onnesta, epäuskosta tai pakokauhusta pamppaileva sydän iskeytyy rintakehän läpi ja läimähtää peilikaapin ovea vasten.   Ensimmäinen raskaus eteni kuin eteerisissä oppikirjoissa. Alun pahoinvointi, keskivaiheen kukoistus, lopun kolotus ja sen seitsemän hullunkurista oiretta. Veriarvot […]

Pitääkö puolison lasta rakastaa, entä saako häntä komentaa? Miten liikkuvat kettureput, kurahousut, rahat, normit, arvot ja asenteet, kun lapsilla on kolme kotia ja sen seitsemät isovanhemmat? Muun muassa näitä minulta kysyttiin, kun vierailin Valeäidin podcastin penkissä. Vastauksistani syntyi Valeäidin nauhoitusten ykköskauden viimeinen jakso, jossa puhuttiin uusperheistä.      Podcastissa en suinkaan puhunut konkarin suulla, vaan […]

Tämän vuoden teemana: toteutuneet vihreät haaveet, joita ei aiemmin osannut oikein ottaa tosissaankaan?  Puolueeni tunnusväristä huolimatta olen häpeällisen huono viherpeukalo. Kasvini kuolevat, kukkani kuihtuvat, yrttini muuntuvat käyttökelvottomiksi ennen kuin ehdin edes googlata miten tsatsiki tavataan. Mutta nyt! Nyt taas! Taas on se aika vuodesta, kun paatunut kerrostalorapun palvoja alkaa haaveilla omasta pihasta, vehreästä nurmesta ja […]