Lähes minuutilleen neljä vuotta sitten ojensin pinon naistenlehtiä sairaalan huonetoverilleni ja lausuin saatesanoiksi haluatko lukea näitä, mun pitääkin ilmeisesti mennä synnyttämään. Muutaman puserruksen, yhden ovelta käännytetyn graafikkolasisen lääkäriopiskelijan, parin rempseän kätilötokaisun ja useamman kirosanan jälkeen rinnallani lepäsi pieni tytöntylleröinen, kahden kilon ja seitsemänsadankuudenkymmenen gramman painoinen kultakimpale, siniset silmät suurina ja katse avoinna kaikkeen tulevaan. Täydellinen […]

Perjantaina simahdin hetikohta saunavuoron jälkeen, taisin tuhista unta jo ennen kuin lastenhuoneen iltasatu oli luettu loppuun. Aamulla autoin kantamaan tavaroita takaluukkuun ja vilkutin heipat Kainuun matkaajille. Pyöräilin puolityhjillä renkailla tapaamaan lapsiani, join kahvia keittiössä ja koitin väistellä kun kuopus kyseli miksen jäisi yökylään. Poljin ystävän luokse, söin kolme croissanttia ja sovitin kymmentä juhlamekkoa. Kävin kotona […]

Jalkapöytien rusketusraidat ovat jo haalentuneet, tänään aloitin sukkakauden ja puin aamulla päälle järkevän takin. Otin kotoa kahvin mukaan päiväkotimatkalle ja kiersin kerrankin kauempaa puolen hinnan aamu-cappuccinot. Kesäloma oli hyvä, täyteläinen ja lämminkin, mutta arkiaamu elokuun ensimmäisenä kuristi silti hieman kurkkua. Olinko lomalla ollutkaan, mietin, kun kaarsin tarhan ovelta tuttua reittiä kohti toimistoa. Elokuu ei oikein […]

Tein hetki sitten havainnon. Parhaiksi päiviksi päätyvät yleensä ne, jolloin tapahtuu kivoja asioita ilman suuria suunnitelmia. Se taitaa olla tämä maaginen kolmenkymmenen vuoden rajapyykki, jonka ylitettyään ihminen alkaa yks kaks tehdä näinkin älyllisiä havaintoja. Tasapainon vuoksi tuon samaisen rajapyykin tällä puolen majailee myös ruhon rapautuminen (todistaa nimimerkki Kyhmystruuma ja kourallinen ylimääräistä vyötäisillä vm. -85), itsensä […]

Hei siellä. Blogi on ollut räikeämmin paitsiossa kuin Birgir Bjarnason ja täysin suunnittelematon postaustauko venähti lähes kahden kuukauden mittaiseksi. Virtuaalihiljaisuuden taustalla ei ole terveyshuolia, perhepiirin pimeitä kuulumisia tai itsensä etsimistä, ei edes someähkyä tai vihersmoothievälipalojen ja brunnereiden väliin sijoittuvaa meta-ahdistusta blogin tyylistä, tarkoituksesta tai täytteestä. En nyt vain kirjoittanut hetkeen mitään muuta kuin työpapereita, heippalappuja […]

Tänään liput liehuivat ja aurinko porotti äitien kunniaksi. Minunkin. Heräsin aamulla ensimmäisenä, päivä oli valoisa jo ennen seitsemää ja sain odotella tovin kerrossängyn kahinaa. Esikoinen kertoi nähneensä muumiunia, kuopus tuli kanssani rullaamaan croissantteja ja maalasi ne maidolla ennen paistamista. Katoin pöydän kauniiksi, keitin mutterikahvin ja muistutin olohuoneessa odottaneesta lahjakassista. Vain hivenen yllättyneenä otin vastaan päiväkodissa […]

Ei tarvitse kovin kauaa perkaa verkkoa, kun päätyy kiivaaseen keskusteluun sosiaalisen median siloitellusta pinnasta, blogosfäärin kulissinomaisista kotiasetelmista tai Facebookissa jaettavasta pakkopositiivisuudesta. Itsekin tiedän blogitekstien takana piilevistä todellisuuksista. On asukuvien taakse kätkettyä apatiaa, rehellisyydellään ruusuja ansaitsevia pettäjiä ja mietelauseiden välistä tursuavaa masennusta. Pirteän pinnan alla voi muhia mitä vain, oikealla filtterillä saa tiskitkin näyttämään taiteelta.   […]

Kommenttiosiossa pyydettiin kirjoittamaan miehistä. Mistä niitä löytää, miten niitä saa, kuinka luodaan huulille se hurmaava hymy joka saa kaksilahkeisen kääntämään päätään muutaman asteen vasemmalle ja antamaan suudelman? Olen ehkä vihoviimeinen ihminen antamaan miesneuvoja tai deittivinkkejä. En tunne treffailusääntöjä tai hallitse iskuilmeitä. En tiedä, mistä saa puhua missäkin vaiheessa ja minkävärinen paita kuuluisi pukea ensitreffeille. Luulen […]

Aina vuodenajan vaihtuessa olisi hyvä summata kulunut neljännes. Listata löydetyt ihmiset ja menetetyt mahdollisuudet, kirjata ylös kiitollisuudet ja täyttyneet toiveet, tärkeimmät hetket ja ne muistot, joiden toivoisi pysyvän aina. Yleensä ei tarvitse edes kertoa sitä, mikä muistuu muusta mieleen muutenkin. Nyt viimeistään voi sanoa kevään tulleen, kun eteiseen on raivattu tilaa keveämmille takeille ja illalla […]

Ihminen on usein tyytyväinen vasta sitten kun. Eikä sitä kohtaa koskaan tule. Jos tekee paljon töitä, voi saada paljon rahaa, jota ei ehdi käyttää. Haaveilee vapaasta hetkestä ja vastuuttomasta ajasta, tienaa viikossa yhden lomamatkan jonka käyttää ylikuumenevien odotusten viilentelyyn uima-altaalla. Jos asuu yksin, kaipaa kaikuvien seiniensä sisälle seuralaista. Avioituneena tuskailee kompromissinkatkuista arkea ja haikailee sitä, […]