Tekninen henkilö

Tekninen henkilö

Työskentelen pienessä it-firmassa. Ohjelmistoalan yrityksessä. Softatalossa. Olen luonnollisesti työyhteisömme ainoa nainen, kummasti korkeimmin koulutettu ja lähestulkoon vanhin (täytänhän ensi kuussa kolmekymmentä). Ryhdikkäänä yritän edustaa yrityksen humanistisiipeä, suodattaa koodareiden kielestä tekniset termit ja löytää ydinviestin kaikista niistä kolmekirjaimisista käsitteistä joita he teksteissään viljelevät. Osin olen jo sulautunut joukkoon – minullakin on PGP-avain, olen kirjoittanut git-komentoja terminaaliin […]

Viime yönä vaihtui elokuuksi

Viime yönä vaihtui elokuuksi

Viime yönä vaihtui elokuuksi. Astuin aamulla parvekkeelle, haistoin viileässä ilmassa jo selvän viittauksen syksyyn. Kaupunki oli hiljaa, minua fiksummat ihmiset nukkuivat kai pidempään kuin puoli kahdeksaan edes lauantain kunniaksi. Kotini oli vaiti, lattia tuntui kylmältä mutta en vielä suostu luopumaan paljasvarpaiskaudesta. Kiskoin lakanat pyykkikoneeseen, sitten keräsin olohuoneen leluräjähdyksen osaset paikoilleen. Survoin tusinan verran muumikirjoja pursuilevaan […]

Kun suoltakin ärsyttää

Kun suoltakin ärsyttää

Kun tässä nyt on jo avattu omaa sielunelämää ja sydäntä blogosfäärin riepoteltavaksi, niin olkoon seuraavaksi suoliston vuoro. Olen aina laskenut itseni epämääräisesti määritellyksi herkkävatsaiseksi henkilöksi. Minulla ei ole mitään tutkittuja tai todettuja yliherkkyyksiä, ja olen ollut neuvolakortissani perusterve tyttö ja terveystarkastuksissa hyväkuntoinen nainen (synnytyssairaalan lääkärin epikriisissä myös asiallinen, mikä jaksoi naurattaa). Olen kuitenkin lapsena pyytänyt […]

Turhat muistot sulla on housuissas

Turhat muistot sulla on housuissas

Olen kai maininnut, että ajattelen aina jotain. Se on usein hyvästä, toisinaan turhaa ja joskus jopa vähän työlästä. Esimerkiksi yöt mieluummin olisin vain unessa enkä katselisi psykedeelisillä erikoistehosteilla paranneltua semirealistista kuvausta tulevasta työpalaverista (jos olen stressaantunut, etsin unissa aina housujani). Kun esitän poikakaverille superärsyttävän mitä-sä-mietit -kysymyksen kainalossa makoillessani, ihmettelen aina kun vastaus on no en […]

Roskia ja ruusu läheltä

Roskia ja ruusu läheltä

Yleisen elämäni hallinnan tason voi helpoiten päätellä siitä, mitä kaikkea jääkaapistani löytyy. Nimensä mukaisesti sinne hyvin usein jää asioita, ruokamaailman fossiileja jotka painautuvat kiinni pisaraiseen takaseinään. Hyvinä kausina tuo hyytävä kaappi kätkee sisäänsä tuoremehua ja luomumunia, tofua ja eilen tehdyn linssikeiton. Huonompina nakkipaketti tervehtii hyllytoveriaan pinaattilettua ja edelliskuun päivämäärillä varustetut maitotölkit seisovat asennossa ovenpielessä niskalaukausta […]

Witness me!

Witness me!

Lojuin viikonlopun viimeisenä päivänä sohvalla, kuuntelin sadekuurojen ropinaa ja tutkailin treffiseuralaisen kanssa päivän elokuvatarjontaa. Hän oli jo aiemmin yrittänyt mainostaa uutta Mad Maxiä – jolloin minun mielikuviini tuli lähinnä välähdys Mel Gibsonista liian tiukassa nahka-asussa ampumassa erinäisillä pössyköillä (joiden speksejä en tiedä) ja törmäilemässä ajoneuvollaan (jonka speksejä en tiedä senkään vertaa) niin, että yksityisautoilua vastustavaa […]

Kesäpisamat, korkeat korot ja muutama muu pieni ilo

Kesäpisamat, korkeat korot ja muutama muu pieni ilo

Heittäydyin eilen laiskan aamun jatkeeksi kauppakeskuksen loppualehumuun, ostin kesän juhlia varten kengät joilla kasvan pidemmäksi kuin koskaan. Nythän sä olet melkein normaalipituinen, totesi tuleva avec kun testasin korkojen käyttömukavuutta pussaustilanteessa. Vielä vähän arvon, tohdinko pitää nämä kaunokaiset vai palaanko häntä horjuvien koipien välissä kauppaan ja valitsen sittenkin ne puolta matalammat ja turvallisemman tuntuiset vaaleanpunaiset popot. […]

148 tuntia viikossa

148 tuntia viikossa

Kun tämä semisti lomalta tuntuva kotiäitihenkinen kesälöllöttely loppuu (eli elokuun alussa), aloitan osa-aikatyöt. Paikka on keväältä tuttu ohjelmistoyritys ja työpiste tietääkseni ihan entisellä paikallaan, mutta tilille alkaa tupsahtaa mystinen asia nimeltään palkka, työnkuva vähän laajenee ja työaika puolestaan puolittuu. Osa minusta suhtautuu osa-aikatyöhön ilolla, ja pari kaveria sanoo aidosti kadehtivansa tilannettani. Onhan tässä puolensa: aikaa […]