Jouluhullun tunnustukset

Vietän joulua vanhempieni luona, kotona-kotona. Minun joulu on mentävä jotakuinkin tähän malliin, muuten tulee kiukku.

Kuusi

Minun on pakko olla valitsemassa kuusta, eli minä oikeastaan päätän minkälainen kuusi olohuoneeseen kannetaan. Äidilleni kuusi on myös tärkeä. Kuusen tulee olla mahdollisimman paksuoksainen ja tuuhea. Sen näköinen, että pieni tonttu voisi tehdä pesän sinne. Isäni on mukana kuusenkantajan ja kuskin roolissa. Vasten tahtoaan, mutta perheen naiset jyrää tässä tapauksessa. Isäni on taatusti nauttinut kuusenhakureissuilla, kun olemme pörränneet eri kuusenmyyntipaikoilta toiselle täydellistä kuusta metsästäen. Tämä on siis tarkkaa, mikä tahansa kuusi ei käy! Kuusessa parasta on tuoksu. Kuusen riisumisen suorittaa äiti ja kuusi poltetaan takassa. Ja tämähän tapahtuu siis nuutinpäivänä. Jotkut tietämättömät luopuvat joulujutuista jo loppiaisena. Oivoi.

Koristeet

Koristeet ovat  myös tärkeitä, tai siis koristeleminen. Jouluhullu kun olen, tai ehkä joulunatsi tarkemmin ajatellen, sillä joulukuusen koristeluun ei saa osallistua kukaan muu kuin minä. Minulla on tarkka järjestys miten hörsellykset laitetaan. Mittailen ja tutkailen aina hyvin tarkkaan mihin mikäkin koriste asettuu. Haluan myös laittaa paljon koristeita kuuseen. Äiti yrittää aina himmata. Joskus onnistuenkin siinä. Minun unelmien kuusi taitaa olla sellainen jenkkien unelmakuusi täynnä bling-blingiä. Mutta hyvällä maulla kuitenkin!

Koristeilla on myös paljon tarinoita ja tunnearvoa. Erityisen tärkeitä ovat perheemme Itävallan ajalta hankitut pallot. Niitä on valitettavasti vuosien varrella mennyt rikki 🙁 Sitten on veljeni lapsena tehtyjä koristeita, edesmenneiden mummini tekemiä tonttuja, tätini Englannista lähettämiä koristeita ja koiramme järsimiä koristeita.

Sitten muista koristeista; Joulukuvat- ja julisteet, jotka täytyy laittaa aina samoille seinille, niiden paikkaa ei saa vaihtaa. Enkelikello, jota isäni ei voi sietää. Tietyt kynttilänjalat ja jouluiset pöytätabletit, joissa tontut puuhastelevat. Muistan, kuinka lapsena aamupalalla veljeni kanssa arvuutelimme toisiltamme tablettien kuvista. Sitten on vielä joulusäkki, johon tulee lahjat. Hmm, muistinhan kaikki?!!!

Lahjat

Tykkään antaa ja saada. Ärsyttävintä, jos ei keksikään mitään kivaa lahjaa. Kummipojat voisivat mielummin olla tyttöjä, koska niille on helpompi keksiä lahjoja! (Mutta huomhuomhuom! Poitsut ovat silti ihan yhtä rakkaita!!) Tykkään paketoida. Ja oikeastaan paketoin koko perheen, paitsi omani, lahjat. Joulupaperi on myös tärkeä, ei saa olla mikään Prisman junttikuosinen paperi. Kaunis on oltava.

Ruoka ja juoma

On olemassa vain yksi jouluruokaherkku. Kinkku. Kaikki muu on pahaa. Joulukinkku on joulupöydän kunkku indeed. Kuulustelen pitkin joulukuuta äidiltäni kinkusta. Kokoa ja paistamisajankohtaa. Kinkkua ei syödä pelkästään jouluaterialla, vaan sitä käydään pitkin joulun pyhiä napsimassa jääkaapista vähän väliä. Glögi on sitten ainut joulujuoma. Sitä menee litratolkulla. Aamu- ja iltapalan kanssa. Ja siinä välissä myös. Juon sitä myös pitkälle kevääseen. Jouluaterialla äiti ja minä tosin otetaan lasit punkkua. Ja se jää siihen. Meidän jouluumme ei ole koskaan kuulunut humaltuminen.

Perinteet

Jouluaattona äiti keittää aamulla riisipuuron ja se syödään rähmät silmissä yhdessä. Sitten avataan taustalle joulurauhan julistus, jonka jälkeen on omaa vapaata ohjelmaa. Yleensä viimeisten lahjojen paketointia. Ennen jouluateriaa perheen äijät käyvät saunassa. Sitten syödään, lahjat ja jonka jälkeen ollaan vaan yhdessä. Hetken päästä minä valmistan joulutortut. Minä ja äiti ei syödä, mutta se onkin minun rakkaudenosoitus jouluna elämäni miehille, isälleni ja veljelleni. Ja sitten ollaan vaan. Ihmetellään omia ja muiden lahjoja, selaillaan tai mahdollisesti uppoudutaan lahjakirjojen pariin. Minä ja veljeni valvotaan ja höpötellään myöhään yöhön, tosin joka vuosi aina vähemmän. Alkaa se ikä meilläkin painaa. 

Joulu on ihmisen parasta aikaa.

 

Joulupallona luokses pompin. Joulu 2011.