Minne katosi päivät

Ensimmäistä lukuvuotta journalismiopintoja on jäljellä enää muutama viikko. Minne kaikki aika katosi? Tuntuu, etten ole oppinut tai kokeut ammatillista kasvua elokuun jälkeen. Onneksi kuitenkin välillä havahtuu huomaamaan, että kahden minuutin videon editoimiseen ei menekään enää montaa iltaa, vaikka värejä pitäisi korjata ja kohinaa poistaa.

Hain opiskelemaan, sillä halusin kirjoittaa. Kirjoittaminen on kuitenkin jäänyt vähemmälle ja olen innostunut videokuvaamisesta sekä radiosta. Jälkimmäisessä koen olevani parempi, vaikka varsinaista radio-opetusta meillä ei olekaan vielä ollut. Pääsimme kuitenkin tekemään Kampusradioon omaa ohjelmaamme nimeltä Uutissirkus. Kevät meni vauhdilla ja kolmen hengen porukassamme koettiin niin kiukkuisia päiviä, itkuja kuin iloakin. Onneksi jälkimmäistä enemmän. Radiolähetyksen tekeminen kolmen hengen voimin on haastavaa (tuo sana on kulutettu täysin loppuun, mutta en keksinyt tähän nyt muutakaan).

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on solmia uusia ystävyyssuhteita. Opiskelu on kuitenkin tuonut elämääni ainakin yhden sellaisen ihmisen, joka tuskin on vain käymässä. Ja hyvä niin. Luulen, että aikuisena niitä ystävyyssuhteita ilmestyy vähemmän siksi, että elämä alkaa olla vakiintunutta eikä uusien asioiden pariin enää uskalla lähteä samoin kuin nuorempana. Onneksi itselläni ei ole tuota ongelmaa.

Odotan kovasti kesää. On kiva päästä pitämään pieni tauko uuden oppimisesta ja tehdä samaa vanhaa. Kesällä ajattelin kuitenkin edistää opintojani projektien muodossa, joista yksi tulee olemaan tämän blogin päivittäminen. Voisin yhdistää siihen aikaisin nousemisen, jotta aikaa kirjoittamiselle oikeasti jää.

Eilen sai nauttia lämmöstä pelkän villatakin alla.