Liikkuvaa kuvaa
Tänään alkoi medianomin opintoihini kuuluva liikkuvan kuvan kurssi. Kävimme läpi perusasioita ja tarkkaan seuraamalla löysin luennolta uusia1 juttuja, jotka saivat katsomaan elokuvia uusin silmin. Vaikka monen mielipide hieman pitkäveteistä luennosta oli perusteltu, oli itselläni luennon jälkeen inspiroitunut olo.
Läheisimmistä ystävistäni kaksi ovat todellisia elokuvahulluja. Heille vuoden kohokohta on Oscar-gaala. Olenkin ollut muutamissa Oscar-valvojaisissa mukana, mutta joutunut aina toteamaan, että ehdolla olevista elokuvista olin nähnyt vain murto-osan ja niiden osalta, jotka olin nähnyt, minulla on ollut loppupeleissä kovin vähän sanottavaa. Itse seuraan näyttelijäntyötä sekä ohjausta heijastaen sitä omiin kokemuksiini harrastajateatterista. Äänimaailmaan kiinnitän myös huomiota, mutta en läheskään niin ammattimaisesti kuin ystäväni. Leikkauksen merkityksen tiesin toki jo ennestään, mutta vasta tämän päivän luennon jäljiltä voin kommentoida edes auttavasti leikkaajan tekemiä ratkaisuja.
Huomasin iltapalapöydässä pohtivani eri kuvakokojen yhdistelemistä ja äänimaailman luomia mahdollisuuksia yhdistää kohtauksia. Mielessäni on ennenkin ollut ideoita, joissa hyödynnetään esimerkiksi nousevaa kuvaa, mutta luennon aikana ymmärsin ideoistani puuttuvan idean. Toteuttaessani ajatukseni tulisin luultavasti toteuttamaan tekniikan ilman todellista ideaa.
Katsoimme luennolla otteita eri elokuvista, joiden kautta meille havainnollistettiin luennolla opetettuja asioita. Osa elokuvista oli mykkäfilmejä ja muistin taas, kuinka kovasti niistä pidän. Jälleen kerran teen itselleni lupauksen katsoa aiempaa enemmän elokuvia ja vielä laidasta laitaan.
Näytin tämän pätkän tänään veljenpojilleni. Mielestäni tämä on yksi kauneimmista lauluista ja Chaplinin elokuvat katsomiskerrasta toiseen koskettavia. Toinen veljenpoikani ei kuitenkaan innostunut. Ainakaan vielä.
https://youtu.be/xZvMJ188o3Y