Mistä voimme tietää, että Saatana on paha? Usein kuulee kysymyksen, onko Jumala hyvä. Kun katsoo kaikkea ympärillämme tapahtuvaa ikävää, tämä kysymys herää kuin luonnostaan. Miksi, jos Jumala on hyvä, hän sallii pahaa tapahtuvaksi? On myös asian toinen puoli, mutta koskaan en muista kuulleeni saarnaa ”mistä voin tietää, että Saataana on paha?” Joten tänään kirjoitan sinulle siitä!
Minä kuuntelin Jobin kirjaa kohdasta 3:1-19. Jukka Norvanto oli käyttänyt raflaafaa otsikkoa ”Miksi edes synnyin?”. Nykyisessä koronatilanteessa ei ole ihme, jos kaikkensa menettäneenä ihmisen huulilta purkautuu sama ulvahdus. Kärsimyksen määrä ja laatu tuntuu epätoivoiselta.

Lähestyn nyt asiaa toisesta näkökulmasta. Jukka perustelee seitsemällä kohdalla, miksi Job oli niin epätoivoinen. Hän menetti 10 lastaan, hän menetti vaimonsa, hän menetti terveytensä, hän menetti omaisuutensa, ystävänsä ja hän menetti itsetuntonsa. Loput voit kuunnella itse Sansan ”Raamattu kannesta kanteen” -apilla. Tässä on sarja menetyksiä, mutta saammeko vastauksen Jobin kysymykseen ”miksi?” Mielestäni emme. Tuntuu kohtuuttomalta se kaikki, mistä Jobi joutui luopumaan.

Mutta selviää sentään on, kuka on junaillut Jobin kohtalon. Jos sallitte, että vähän leikin vakavalla tilanteella:

Kerran, kun Jumala oli vielä ”nuori ja kokematon”, tuli hänen eteensä yksi hänen pojistaan, Lusifer. Jumala katsoi luotuaan, ja ihaili miten komea ja älykäs Lusifer olikaan. Sinääpä vasta terävä älyinen, lahjakas, soittotaitoinen tyyppi! Kun sitten Lusifer kysyi luojaltaan lupaa yhteen pikku asiaan, hän oli hellä sydäminen pojalleen. Lusifer perusteli asiansa toki hyvin. ”Olen kuulolla”, isä vastasi. ”Saat tehdä mitä haluat, mutta yhden sinulta kiellän.” Sitten Lusifer lähti leikkimään ja kohteekseen hän oli ottanut hurskaan Jobin (Job 1:12).

Kuka tässä leikkii Jobin kohtalolla? Jumala rajasi mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Mutta miksi Jumala joka on hyvä salli tämän jatkua? Hän oli luonut poikansa ja rakasti langennuttakin, ylpystynyttä kulkuripoikaansa ja ollen kiinnostunut hänen viime aikaisista touhuistaan kyseli (Job 1:6-7) voisiko Lusifer oppia jotain tästä. Ottaako hän oppia Jobin hurskaudesta? Tai myöhemmin me, näkisimmekö nyt muutosta Lusiferin luonteessa, vai emme?

Antoiko Jumala näin Lusiferille tilaisuuden parantaa tapansa? Mutta koska Jumala on Kaikkitietävä, hänen täytyi tietää, että Lusifer on paranatumaton tapaus. Jobin kohtalossakin me näemme Jumalan hyvyyden. Mutta samalla Saatanan pahuuden. Hän todella on äärimmäisen paha, julma, kyltymätön. Ei kukaan voi ohittaa häntä, ainakaan hänen omasta mielestään. Vähiten ihminen, Jobi jota Jumala väitti hurskaaksi.
”Katso palveliaani Jobia”. Lusifer todella katsoi ja kadehti tuota asemaa Jumalan silmissä. Hän sanoi Jumalalle: ”anna minun koskettaa häntä, niin näemme mitä Jobi todella on miehiään. Olethan ympäröinyt hänet kaikenlaisilla siunauksillasi. Mutta ota ne häneltä pois, niin näemme, että hän kiroaa sinua.” Lusifer piti ihmistä itsensä kaltaisena. Hän oli ylpeydessään noussut Isäsäänsä vastaan. (Job 1: 8-11)

Jumala on oppinut, että Lusifer ei kadu. Ihminen joka on johdalteltavissa, voi helpostikin uskoa, kun Lusifer kuiskaa, että onkohan Jumala paha. Lusifer sai kuljeskella vapaasti maita ja mantuja. Hänellä oli runsaasti mahdollisuuksia ja vapauksia. Lusifer tunsi ja tiesi hyvin maailmansa ja sen ihmiset.

Näin Jumala on suojelevainen mutta Saatanan tahto ihmistä kohtaan on jotakin ihan muuta. Jumala opetti Saatanaa näin. Jobi toki rajallisena ihmisenä ei tiennyt tästä, että hän oli paranormaalin vedonlyönnin kohteena. Jumalan eduksi täytyy silti sanoa, että hän luotti niin paljon Jobiin, että uskoi tämän selviytyvän testistä. Yhdessä kohden Jobin vaimokin käski häntä kiroamaan Jumalan, mutta sitäkään lausetta ei hänen suustaan kuultu. (Job 2:8-9) Sen sijaan Job kyllä kovasti ihmetteli miksi hänen ylipäänsä piti syntyä näin kurjaan maailmaan ja todellisuuteen. Mikä on täysin inhimillistä eikä näitä tuntoja kaiketi Jumalakaan hylkää. Sen vuoksi Jumals palautti Jobille kaiken lopussa, minkä Saatana oli häneltä saanut viedä. Ja vielä lisäsikin kaikkea hyvää paljon kärsineelle miehelle. Niin Jobin loppu on parempi kuin alkunsa tai keskikohtansa.

Mutta mielestäni kertomuksen moraali on tämä: ”Saatana on ultimaattinen paha, eikä muutu”. Jobi on myös esikuva Jumalan armoon luottavasta ihmisestä, ja Pojastaan Kristuksesta. Joka huusi ristillä: ”Jumalani miksi minut hylkäsit?”. Ja antoi synnittömän elämänsä ja henkensä luottaen sen Jumalan käsiin. Näin Jumala pelasti maailman. Saatana on jo kukistettu ja kuolema voitettu. Vielä toistaiseksi hän saa kierrellä ja kuljeskella maassa tihutöissään.

Tekikö Jumala sitten virheen kun loi Jobin? Hän antoi Jobille elämän, joka oli täynnä ikävyyksiä. Ei, Hänellä on myös tekijänoikeudet. Niistä hän kertoo lukujen lopussa. Jumala lyö pöytään oman CV:nsä (Job 38). Hän kertoi Jobille Seulasista jotka hän loi.Jumalan ”jobi” on pikkuisen eri kuin Jobin jobi oli. Jobista ei ollut Jumalan ”housuihin”. Jumala on luonut myös strutsin, jolle hän soi vain vähän ymmärrystä. Lintu antaa muniensa rikkoutua hiekassa. Silti Strutsikin juoksee nopeasti ja pärjää ylipäänsä hengissä (Job 39:13-17). Koska Jumala on hyvä.

Lusifer käytti suurta älyään ja ylpistyi. Hän nousi mielestään Jumalan vertaiseksi kun taas Job pahoitti mielensä ja perui syntymäpäivänsä Luojalleen. Näissä asioissa on iso ero Jumalan silmissä. Toinen toimi katumatta ja milloinkaan järkiinsä palautumatta. Toinen ei syyttänyt vain itki. Jobi meni itseensä. Miten sinä ajattelet tänä päivänä? Turvaudutko itse omassa asiassasi Syyttäjään vai Puolustajaan?