Rannikkotykistökilta ylläpitää Kuivasaaressa rannikkotykistömuseota. Sinne on nyt kesällä muutama yleisölle avoin retki, ja varasinkin puolisolle sellaisen synttärilahjaksi. Muista sotilaskohteista poiketen Kuivasaaressa saa kuvata vapaasti. Saareen kuljettiin Eiran Merisatamasta lähtevällä lautalla, matka kesti puolisen tuntia (en uskaltanut ottaa kuvia, koska pelkäsin pudottavani kameran mereen). Saaressa rannikkotykistökiltaan kuuluva mies piti parin tunnin esittelykierroksen, pääsimme ihmettelemään vanhoja tykkejä ja karuhkoa luontoa, joka loputtomasti jaksaa miellyttää silmääni. Olen aina elänyt käsityksessä, että kaikissa tykeissä on vaan se maan päällä oleva osa, mutta tuolla olikin astetta isompi tykki, nimittäin se jatkui viisi kerrosta maan alle! Oli ihan uutta tietoa minulle, että ne voivat olla niin hervottoman kokoisia laitoksia!

Päällikön talo oli hulppea (vaatisi ehkä tänäpäivänä ”pientä” kunnostusta), mutta työergonomia ja -turvallisuus eivät varmaan tuolloin olleet avainsanoja.. Sen huomasi kun kiipesi korkeita tikkaita ahtaista koloista, katseli pari kerrosta alaspäin ilman kaiteita suojanaan tai oppaan kertoessa että sotilaat nostelivat 75 kilon ohjuksia paikasta toiseen yksinään (onneksi pahimmissa paikoissa oli edes taljat nostamisen apuna).

Sotilaskodista sai myös super-hyviä munkkeja, sopuhintaan euron kappale. Olisin voinut syödä niitä loputtomasti.. Eiraan palatessa oli vielä ostettava Helsingin Jäätelötehtaan jäätelöä läheisestä kojusta. Mitä sitä muuta enää ihminen tarvitseekaan?