Sohvaperunasta mailan varteen

Täytän juuri 31 ja iski paniikki. En potenut kolmenkympin kriisiä mutta kai tämä menee sitten siitä. Kamalaa. Pelastusrengas sen kuin kasvaa vyötäröllä ja pulla maittaa. Tosin vuoden olen jo ollut vegaani mutta myös vegaanit mässää, ei ne popsi pelkkää porkkanaa tai humallu vasta leikatun ruohon hajusta. Vaikkakin näin sanotaan 🙂

Koko nuoren iän liikuin ja paljon mutta huomasin että parin viimeisen vuoden aikana minusta on tullut sohvaperuna. Töihin kotiin ja humps sohvalle ja töllö päälle. Nii ja tietysti jotain herkkuja! Lenkille ei viitsi, liian pimeää ja märkää. Hyi.

Mikään liikuntalaji ei ollut temmannut mukaansa. Monta vuotta yritin hikoilla salilla, mutta toistot tuntuivat tylsältä. Lenkillä käynti sai stressin laukeamaan mutta kävi sekin tylsäksi. Kahvakuulakurssi netin kautta ja lopetin puolessa välissä. Saman toistaminen ei maistu. Spinning oli kivaa ja vauhdikasta mutta duunin takia tuntien ajat ei oikein täsmää joten sekin jäi plus aina pitää liittyä salin jäseneksi sun muuta.

Squashia kokeilin ja ostin oikein mailat mutta pelikaverit uupuivat, todella harvoin pääsi hakkaamaan palloa. Olihan sekin kivaa mutta ei ehkä lajini kunnes viimeisellä kerralla ystäväni tokaisi ”ei tästä tuu mitään, lyöt palloa ihan kuin pelaisit tennistä.” Siitä se ajatus sitten lähti!

Isäni pelasi koko lapsuuteni tennistä joten päiväni menivät kentän laidalla. Hallit, massakentät tms tulivat tutuksi. Hallien hajut ja vasta avattujen pallojen tuoksu!! Sitä kaipaa ja se ääni kun isossa hallissa maila osuu palloon ”pam!”

Kotona meillä katsottiin teeveestä vain tennistä. Pelaajien nimet olivat jo lapsena hyvin hallussa. Myös äitini kävi pelaamassa sekä veljeni että siskoni. Itse sain olla vain pallotyttönä ja kentänlaidalla. Taisin kyllä pikkusena jonkun tempputennis radan suorittaa ja muistan saaneeni jopa kehuja! Aika hurjaa 🙂

Miten en tullut edes ajatelleeksi! Tennis! Mutustelin ajatusta monta kuukautta kunnes katsoin kurssivideoita ja polte kasvoi! Veronpalautusten saavuttua tilasin ihka oman mailan! Ja tietysti kengät! Niin ja muuta oheis sälää. Paketin saavuttua pyörittelin mailaa ja palloja käsissäni, oli pakko päästä pelaamaan. Kukaan ystävistäni ei innostunut ajatuksesta joten rohkenin ja etsin lähimmän tennishallin ja otin selvää alkeiskursseista ja pian olinkin ilmoittautunut mukaan! Perhosia vatsassa pakko myöntää!

Huomenna on ensimmäinen tunti. Kiireellä siis juoksin pitkin itäkeskusta etsimässä tennishameita ja jouduin toteamaan kaikkien olleen loppuunmyyty.Netistä tietysti löytyi vaikka ja mitä mutta koska olen myöhässä liikkeellä niin pakko löytää heti. Hame jäi haaveeksi.

Onneksi intersportista löytyi ihana myyjä joka auttoi valitsemaan parhaat mahdolliset treenivaatteet (en ole mikään shoppailija). Vaikein oli löytää shortsit jossa on edes yksi tasku (pallolle oma jemma). Mutta muutaman hikikarpalon jälkeen ne löytyivät ja titenkin rentopaita ja tavoite paita ja treenirintsikoita..

Kotiin päästyäni kokeilin uudemman kerran vaatteet läpi. Pikkuruisissa shortseissa katsoin itseäni peilistä ja purskahdin nauruun! ”Voihan selluliitti!” Nooooh kyllä se kroppa alkaa menemään mieluisaan suuntaan kun vain pääsee hikoilemaan, joten nou hätä. Kengät ovat sentään iloisen oranssit ja maila.

Kunto on aivan nollassa joten tiedän että vartin juoksemisen jälkeen puuskutan ja röhkin kuin pullukka mopsi. Tämä iloinen naama tulee olemaan paloauton värinen ja saatan hukkua omaan hikeeni. Mielikuva päässäni on aika hauska kun tämä pullukka juoksee isolla kentällä keltaisen pallon perässä! Tovi sitten olin kaksi tuntia pelaamassa kurlingia (silloinkin näytin hauskalta) ja paikkoja juilii edelleen ja pohkeet ovat jumissa. Säännöllinen liikunta ja ruokavalio ja lepo on tärkeää ja hyvin yksinkertaista joten tähän kaaliin ei vain mene se että miksi aina sitä päästää itsensä kurjaan kuntoon. Kerta toisensa jälkeen aina sitä lupaa ”ei enää ikinä”, mutta tällä kertaa olen varma että nyt onnistun. Rakkaudesta lajiin ne sanoo <3

Jännitys on kova (en juurikaan pidä uusista ihmisistä. Olen hiukan erakkoluonne vaikkakin iloinen asiakaspalvelija) mutta innostus ja polte vie voiton! Huomenna mennää! Ihan sairaan mageeta! Ja mikä parasta, tää likka on nyt myös virallisesti Sata-Tennis Seuran jäsen.

<3:llä Jenna Annika