Ensinmäisellä tennistunnilla olin intoa täynnä! Toinen kerta kun koitti olin aivan rikki jo valmiiksi. Pitkät työpäivät ja viikonlopun riennot. Kävi jopa mielessä että kömmin peiton alle karkuun pahaa maailmaa. Mutta juoksin duunista kotiin, heitin kamppeet niskaan ja ulos.

Vihaan talvea. Varsinkin kun pientä pistävää lunta tulee vaakatasossa ja tuntuu että silmämuniinkin sattuu. Tai ehkä se johtui vain olosta. Jalat oli ihan rikki joten laiskana otin bussin. Itsensä tsemppaaminen on joskus hyvinkin vaikeaa. En halunnut kuitenkaan jättää yhtään tuntia väliin oli syy mikä hyvänsä.

Tällä kertaa meitä oli jopa kolme paikalla. Oli kiva tutustua uusiin ihmisiin ja huomata että ollaan kaikki ihan eri maailmoista mutta intohimo on sama: tennis <3 Saatiin todella nuori mutta kovatasoinen tyttö treenaamaan kanssamme ja huh! Tunsin itseni fossiiliksi. Mutta kovaa mentiin vaikka kroppa huusi. Hiottiin myös syöttöä, tenniksen ehkä vaikein asia. Hyvin se sujui mutta tiesin että pystyn parempaan joten sapetti ja paljon! Ensi tunnille yritän levätä kunnolla.

Viimeiseksi päästiin vauhdikkaaseen rystylyöntiin. Siinä vaiheessa alkoi kädet olemaan hapoilla mutta kehuja tuli. Pari palloa verkkoon mutta muut muutamat kymmenet juuri sinne minne piti. Ja ne pari palloa, ne sapetti! Edelleen on huojentavaa huomata miten se että lapsena olin vasenkätinen vaikuttaa lyönteihin todella paljon. Vasen on aina ollut vahvempi ja varmempi. Mietittiin että jos minun olisi annettu olla vasenkätinen niin olisiko lähtökohta lyönteihin vielä parempi. Kokeiltiin ensimmäisellä tunnilla ihan vaan heittää palloa molemmilla käsillä erikseen ja kommentiksi tuli että vasemmalla heitän paremmin. Ehkä jopa siksi syöttäminenkin tuntuu helpolta koska pallo lähtee kädestä juuri sinne minne haluaa.

Tunnin päätteksi saimme palautetta että ollaan kovatasoinen alkeisryhmä mitä ei voi oikein edes sanoa alkeisryhmäksi tason takia joten sanotaan se heittomerkein. 

Vaati paljon rohkeutta lähteä mukaan kun muut olivat jo käyneet valmennuksessa tai pelanneet muuten vaan eli taustaa löytyi, kun taas itselläni ensikosketus mailaan oli viime tunnilla. On ihan parasta huomata että on jossain hyvä! Ja tietää että kun motivaatio on kohdallaan niin kehittyy ja kovaa vauhtia. Ensi tunnilla päästään jo pelaamaan! Jos kahdessa tunnissa on homma jo näin hanskassa niin mitä se on sitten vuoden päästä! Sairaan kivaa!

Päätin kävellä kotiin. Kaukaa katsottuna näytin varmaan vanhalta lonkkavikaiselta mummolta. Tuntui ettei jalat liiku ja ihan kuin olisi käynyt uimassa. Oli hiukka hiki! Rakastan sitä fiilistä kun olet antanut aivan kaiken mutta silti olisin halunnut antaa itsestäni enemmän. En halua olla paras mutta haluan yrittää parhaani ja täyttää omat odotukseni. Moni sanoo ettei itselleen saa olla liian ankara ja itselläni on tapana pitää kädessäni omaa ruoskaa. Ehkä sen on pienestä pitäen oppinut että itse on vastuussa omista tekemisistään.

Moni kysyy että mitäs nyt suotta kun kyseessä on vain harrastus. Toisaalta jos kyseessä olisi ”vain” harrastus en tarvitsi todella kokenutta ja taitavaa valmentajaa rinnalleni. Jos jotain päätän tehdä niin tähtään korkealle. En edes mieti asiaa niin että kun en nuorena aloittanut niin en voi päästä pitkälle.

Kotona pyöräytin hyvät pöperöt, venyttelin ja nukuin pitkät unet. Olin tyytyväinen. Jaksoin painaa koko päivän vaikka luulin etten pystyisi. Energiaa löytää aina jos on tahtoa. Itsensä motivointi on vaikeaa mutta jos mukana on intohimoa ei liian korkeita esteitä ole. Aina niiden yli pääsee vaikka sitten pää edellä. Pari kolhua ja laastareita päälle.

Päätin seuraavaksi ”muuttaa” makuuhuoneesta olohuoneeseen, ihan vaan siitä syystä että pystyn nukkumaan kunnolla. Pihalta ei enään kantaudu ylimääräisiä ääniä. Pienenä nukuin aina sikeästi mutta vanhemmalla iällä tuntuu että uni on todella herkkää. ”Herkkä ihminen herkkä uni”. Olipas siinä oikein vitsi. Oli mitä oli niin olen huomannut suuren vaikutuksen. Jopa neljä kissaani seurasivat perässä. Kuorsataan siis kaikki olohuoneen puolella tästä lähin!

Muistakaa mennä välillä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Ottakaa haasteita vastaan ja yrittäkää parhaanne. Kokeilkaa kaikkea uutta ja voittakaa pelkonne. Aloittakaa vaikka siitä että olette niin hurjia että muutatte olohuoneeseen! Tai ilmoittakaa itsenne kurssille jossa tiedät olevasi ainut keltanokka. Oli se sitten tennistä tai villasukan kutomista.

Onnistumisista saa ison annoksen positiivista energiaa ja hymyn huulille. 

Ihanaa loppuviikkoa <3

<3:llä Jenna Annika