Kouluavautuminen

Heijsan!!

 

Juuh elikäs tällä kertaa vuorossa avautumista koulusta. Saliavautumisen jälkeen jotain hyvää on tapahtunut, nimittäin pääsen taas reenaan!

Opiskelen siis tällä hetkellä Artesis Plantijn Hogeschool Antwerpen -nimisessä korkeakoulussa, Suomen päässä TAMKissa.

AP:ksi tätä koulua sanotaan ja kerrottakoon, että se on vasta pari vuotta ollut nykyisenlainen. Pari vuotta sitten kaksi korkeakoulua yhdistyi yhdeksi, ja päättelin että osa ongelmista johtuu tästä hiljattain tapahtuneesta yhdistymisestä. Annan siis hieman armoa koulun henkilökunnalle, mutta c’moon ei pitäis olla niin vaikeeta…

img_3689.jpg

 

kieli

Ensinnäkin on ihan hirveän vaikeaa löytää tai saada tietoa yhtikäs mistään englanniksi. Koulun ilmoitustaulut, sähköposti, blackboard (vrt TAMKin Tabula) ja osa ensimmäisenä kouluviikkona saaduista käytännön ohjeista ovat kaikki hollanniksi. Koulun koneita on vähintäänkin raivostuttavaa käyttää, kun Windows ja kaikki sen ohjelmat ovat hollanniksi ja näppäimistökin erilainen kuin mihin on tottunut.

N. 4/5 saapuneista (koulu)sähköposteista joutuu lukemattomana roskakoriin ihan vain siksi, etten ymmärrä niistä mitään. Myös Helpdeskin sähköpostit ovat hollanniksi, hetki meni arvuutellessa mikä onkaan uusi salasanani ja käyttäjätunnukseni kun niitä sähköpostitse tiedustelin…

 

byrokratia

Ehdottomasti eniten harmaita hiuksia aiheuttanut asia tässä koko vaihto-opiskelussa ja elämässäni Antwerpenissä.

AP tarjoaa melko vähän business-painotteisia kursseja kevätlukukaudella, ja vielä Suomessa ollessani jouduin valitsemaan kaikki business related -kurssit ja yhden ICT related –kurssin koulun listalta learning agreementtiini, jotta saan tarvittavat 25 opintopistettä kasaan kevään aikana.

Ensimmäiset ongelmat learning agreementissani ilmenivät jo ennen lähtöäni; valitsemani webdesing-kurssi ei kuulemma sovi opiskelijalle, joka ei ole aiemmin opiskellut tietojenkäsittelyä. No ei siinä mitään, pari kaavaketta esiin ja muutokset allekirjoitettavaksi TAMKin kv-koordinaattorille ja vaihtoon lähtevien opiskelijoiden sihteerille (OutGoingStudents-sihteeri).

Seuraavat varsinaiset ongelmat ilmenivätkin sitten ensimmäisenä varsinaisena koulupäivänä. Lukujärjestyksestä ilmeni, että osa valitsemistani kursseista pidetään päällekkäisinä ajankohtina, joten jouduin tässä vaiheessa jättämään yhden kurssin pois ja miettimään minkä otan tilalle. Koska monella muullakin vaihtarilla tuntui olevan sama ongelma, AP:n kv-koordinaattorit lupasivat järjestää meille pari case-projektia, josta voisimme saada puuttuvat opintopisteet. Nämä siis suoritettaisiin omalla ajalla ilman opetusta, joten lukujärjestyksen kanssa ei tulisi ongelmia.

Kaikenlaisen häikän ja epäselvyyden takia meille annettiin kolme viikkoa aikaa tehdä muutoksia learning agreementeihin ja ottaa pois jäävien kurssien tilalle jotakin muuta. Tässä ajassa jätin kesken myös Environmental managementin, joka oli ihan uskomatonta huuhaata.

 

Kun vihdoin mielestäni sain kasaan 25 opintopistettä sellaisista kursseista, jotka pystyisin taitojeni puitteessa suorittamaan, lähetin learning agreementin TAMKiin kv-koordinaattorille ja OGS-sihteerille allekirjoitettavaksi. Tässä kohtaa täytyy moittia myös TAMKia; en kuullut 2,5 viikkoon mitään, joten oletin, että OGS-sihteeri on lähettänyt allekirjoitetun learning agreementini suoraan AP:n kv-koordinaattorille. No eipä ollut. Paperini olivat 2,5 viikkoa allekirjoitettavana. Miten siinä voi mennä niin kauan??

 

img_4877_0.jpg

Sainpa sitten perjantaina kuulla, että koska learning agreementini on myöhässä, mitään muutoksia ei voida enää toteuttaa. Näillä puheilla tulen keräämään tältä keväältä vain 18 opintopistettä tarvitsemani 25:n sijaan ja olen käynyt kahdella kurssilla nyt 1,5kk turhaan, koska niitä ei voida enää lisätä opintoihini. Voi kun kiva!

(Tosin aion valittaa asiasta sekä AP:hen ja TAMKiin niin kauan että asiaan saadaan jotain jiitä.)

 

opettajat

AP:n opettajista mulla ei ole onneksi pelkkää huonoa sanottavaa, he ovat itse asiassa erittäin mukavia jokainen. Jotkut pienet asiat vain ärsyttävät, esimerkiksi hollannin- ja ranskankielisten ”suosiminen”. Eräs opettajamme, joka puhuu myös ranskaa, antoi meille opiskelijoille luvan kirjoittaa 5 sivun esseen omalla äidinkielellään, kunhan hän itse vain tajuaa sitä (hollanti, englanti ja ranska siis kelpasivat, mutta suomi tietenkään ei). Myös tunneilla moni asia selitetään englannin lisäksi joko hollanniksi tai ranskaksi, että ”kaikki” varmasti ymmärtävät. No eivätpä ne hollanti ja ranska mua kauheasti auta ymmärtämään jotakin asiaa, jos en sitä englanniksikaan tajua…

Myös syystä X perutut tunnit välillä ärsyttävät. Eivät siksi, että hinkuisin päästä kouluun, mutta kun ne tunnit ovat peruttu aina juuri silloin kun pääsisin kouluun ja olisin motivoitunut menemään. Päin vastoin silloin, kun joudun olemaan koulusta pois esimerkiksi jonkin reissun takia, koko päivä onkin täynnä luentoja… Monet tunnit myös perutaan muutaman tunnin varoitusajalla, jolloin on tietenkin vaikeampi keksiä muuta tekemistä, kun aikatalu on jo suunniteltuna koulun mukaan.

img_4518.png

Jooh, tämän jälkeen kyllä arvostan suomalaista tapaa hoitaa asioita, tuntuu että täällä asiat tehdään vaikeimman kautta vain siksi että ne menisivät byrokraattisesti oikein.

 

Työ ja raha Opiskelu

Saliavautuminen

 

Moi

Tänään onkin hyvä päivä avautua kuntosaliketju Basic-Fitistä, jonka saleilla käyn täällä Antwerpenissä. Avautuminen asiasta on pakollista, koska en vain ymmärrä miten moni asia voikaan ärsyttää ja mennä pieleen kuntosalilla reenaamisessa!

Aloitan viimeisimmästä ärsytyksen aiheesta, eli salijäsenyydestä. Ensimmäistä kertaa salille mennessämme saimme Marian kanssa kuulla, että emme voi maksaa jäsenyyttä ilman belgialaista pankkikorttia. Meitä kuitenkin neuvottiin käymään vielä ketjun toisella salilla, jossa kuulemma olisi ”parempaa teknologiaa”, jos vaikka Mastercardilla maksaminen onnistuisi siellä. Noh, menimme perjantai-iltana kaupungin isoimmalle Basic-Fitille ja tunnin selvittelyn ja odottelun jälkeen paikan pomo onnistui rekisteröimään meidät ja maksoimme pankkikorteillamme liittymis- ja kuukausimaksun. Saimme avainkortit käteen ja homma vaikutti alkukankeuksien jälkeen ihan hyvältä!

Noin kaksi viikkoa sitten kuitenkin mun ja Marian molempien avainkortit lakkasivat yhtäkkiä toimimasta, kuukausijäsenyyttäkin oli vielä jäljellä reilu viikko, joten ihmettelimme mistä on kyse. Joka ikinen kerta, kun menimme minne tahansa ketjun salille, saimme kuulla, ettemme ole pitäneet korteista hyvää huolta ja ne ovat menneet rikki tai että ”Korjataan asia ensi kerralla.” Toimimattomat avainkortit eivät tuntuneet olevan kenenkään ongelma, joten kukaan ei tehnyt asialle ikinä mitään vaan pääsimme aina sisään selittelemällä, että kortti on rikki.

Tänään kuukausijäsenyyteni oli loppunut ja tunsin itseni jo terveemmäksi, joten menin isolle salille, jossa olimme liittyneet ja maksaneet edellisen kuukauden jäsenyyden. Kerroin tiskin takana olevalle miehelle, että korttini ei toimi ja kysyin, voisiko hän tehdä asialle jotain samalla kuin maksan seuraavan kuukauden jäsenyydestä. Ehdotin myös, että saisin vain yksinkertaisesti uuden avainkortin hajonneen tilalle. Tympääntyneen oloinen mies pyysi nähdä sopimukseni salin kanssa, henkkarini, pankkikorttini, avainkorttini ja todisteen verkkopankistani, että liittymismaksu on veloitettu tililtäni. Näytin kaikki todisteet, joista mielestäni selkeästi ilmeni, että avainkortti kuuluu minulle ja olen maksanut jäsenyyden.

Selvitimme asiaa puolitoista tuntia, jonka jälkeen sain vain kuulla, että tietojani ei löydy kuntosalin rekisteristä ja siksi en voi enää käydä kyseisen ketjun saleilla reenaamassa. Että miten turhautunut olin! En saanut mitään selitystä sille, miksi pystyin ensimmäiset kolme viikkoa reenaamaan normaalisti ja avainkortti toimi, mutta nyt en yhtäkkiä pystykään enää IKINÄ tulemaan salille?? Tulin pompotelluksi salilta salille ja työntekijältä työntekijälle monet kerrat ennen kuin vaadin, että joku tekee asioille jotain. Ja mitä niille tehdään? Ei yhtikäs mitään. Saan kuulemma liittymismaksuni takaisin, mutta en muuta. Turha odottaakaan minkäänlaisia pahoitteluja tai hyvitystä.

 

Tilat

Toinen asia, joka mua suuresti ärsyttää Basic-Fitin saleilla on tilankäyttö ja laitteet (tai niiden vähyys). Kerran sunnuntaipäivänä laskin nopeasti salilla olevan lisäkseni n. sata ihmistä. Sata ihmistä sunnuntaipäivänä, ok. Tungosta siis riittää päivästä riippumatta varsinkin isoimmalla salilla, joka sijaitsee ydinkeskustassa. Kuitenkin kuntosalilla, jossa reenaa parhaimmillaan varmaan 130 ihmistä samaan aikaan, on vain kaksi Smith-tankoa kyykkäämiselle ja penkkipunnerruksille ja mitä kukakin niissä tekee ja  yksi tavallinen penkki penkkipunnerruksille. Vapaita suoria tankoja taitaa olla huimat yksi. Mitä h*elvettiä siellä sitten on? No niitä perkeleen juoksumattoja, crosstrainereita, kuntopyöriä ja en-edes-tiedä-mitä-laitteita rasvanpolttoon. Lienee sanomattakin selvää, että puolet salilla vietetystä ajasta menee vapaita laitteita ja painoja metsästäessä ja jonottaessa. Ja kun oot salilla samaan aikaan sadan muun kanssa, niin voin kertoo että parilla muullakin on jalkapäivä just sillon kun sullakin……….

IMG_3708.JPG

 

Ihmiset

Välillä eniten hermoja kiristää muut salilla käyvät ihmiset (miehet + yks hauska nainen). Lähes joka ikinen kerta ollessani salilla joko yksin tai Marian kanssa, joku idiootti tulee pätemään, neuvomaan, iskemään tai muuten vaan jauhamaan paskaa kesken reenin. Monikaan ei tunnu tajuavan, että olen/ olemme tulleet salille urheilemaan, emme seurustelemaan tai hakemaan huomiota. Mikään ei ole niin raskasta kuin se, että kesken sarjan joku Pablo tulee kyselemaan mun kuulumisista ja reenitavotteista. Anteeks nyt mutta mitä hittoa se kuuluu jollekin random äijälle reenaanko kiinteytyäkseni vai kasvattaakseni lihasmassaa????? Tänään yks akoni (ai vitsi oon oottanu tilaisuutta päästä käyttään tätä nimitystä xD) tuli mun ja Marian luokse kun tehtiin vuorotellen takareisiä reidenojennuslaitteessa(?) ja kysyi että kumpi meistä on PT ja kumpi reenattava. Vaikutti olevan ihan tosissaan. Mitä vvvvvvitsiä? Kaks tyttöö ei voi näköjään reenata kuntosalilla ihan noin liikunnan ilon kannalta.

Ymmärrän kyllä, että naispuolinen ihminen vapaiden painojen ja lihaskuntolaitteiden puolella on täälläpäin outo näky (muut tytöt juoksee juoksumatolla), mutta mikä ihmeen tarve kaikilla on tulla pätemään, kyselemään ja ”auttamaan”? Eräs ikäiseni poika tuli kerran luokseni kertomaan, että mulla oli tangossa liikaa painoja kun tein penkkipunnerruksia. Hetkinen? Tanko nousi siinä vaiheessa komeasti jo toista sarjaa ja vaikkei olisikaan noussut, niin tarvitsenko ihan oikeasti jonkun kertomaan, että painoa on nyt vähän liikaa? Tarvitsenko?

Paras oli kyllä ehkä eräs nainen, joka sanoi mulle ja Marialle, että meidän kannattaa varoa nostamasta liian isoja painoja, ettei meistä tule liian lihaksikkaita ja siten kamalan näköisiä. Jouduin ehkä vähän pidättelemään pokkaa siinä vaiheessa…

IMG_3684.JPG

Jes, oma rauha!

 

On salilla joskus toki ihan kivaakin, yleensä silloin kun pääsen päiväsaikaan oman kotini lähellä sijaitsevalle salille, joka ei ole niin ruuhkainen ja saan reenata ilman laitteille jonottamista ja ilman keskeytyksiä.

Nähtäväksi tosin jää, milloin ja mihin salille seuraavaksi pääsen!

IMG_3512.JPG

Robin on loistavaa reenimusaa

 

Vittuuntunein terveisin salihIrmu

Puheenaiheet Ajattelin tänään