Stressi vaikuttaa kehoon ja palautumiseen

 

fashion-hand-hurry-4956.jpg

Eräänä iltana selailin puhelintani ja avasin pitkästä aikaa aktiivisuusrannekeappini, johon kertyy päivän tiedot energiankulutuksesta, askelista, unesta ja stressitasosta jne. Mielenkiinnosta lähdin selailemaan stressitasojani. Viime talvena, aina toukokuun loppuun saakka, sain lepoa päivässä vain 14 minuutista noin kolmeen tuntiin. Tämä mitataan siis sykkeestä. Sykkeeni kävi siis lepotasolla koko 24 tunnin aikana usein vain puolen tunnin ajan. Tämä tapahtui luonnollisesti yöllä.

 

Kesä- ja heinäkuun olin ilman ranneketta, koska se hajosi, joten tuolta lomailuajalta dataa ei ole. Elokuussa Suomeen palattuani sain takuusta uuden rannekkeen ja se on ollut taas kaiken aikaa ranteessani. Nykyisin lepoaikani on vaihdellut 4-15 tunnin välissä. Yleisimmin se on ollut 6-11 tuntia vuorokaudessa.

 

Mikä ero! Olin järkyttynyt. Tiesin olleeni stressaantunut viime talven aikana, mutta että se olisi näkynyt kehossani näin selvästi.

Osasyynä voi tietenkin olla myös kunto. Viime talvena en tehnyt juurikaan kovaa treeniä. Treenini oli kävelyä, joogaa ja pilatesta, koska en muuhun pystynyt. Lomalla vuoristossa kunto kohosi nopeasti, kun lenkkeilin vuoristossa ja aikaakin oli enemmän. Nykyisinkin olen tehnyt juoksutreeniä hyvin säännöllisesti. En kuitenkaan usko, että kuntoni vaikutus lepotasoon, erityisesti yölliseen lepoon olisi noin suuri.

 

Viime kevään irtiotto on tullut siis enemmän tarpeeseen kuin olen ymmärtänytkään!

Ja vaikka viime aikoina olen stressannut, eri syistä ja eri asioista tosin, ei se ole vaikuttanut lepooni. Ahdistus on ollut erilaista kuin todella kiireinen työ, josta ei ehdi edes palautua, ei näköjään edes yön aikana.

Hyvinvointi Liikunta Mieli Työ

Uuden vuoden tavoitteet

bright-canada-day-celebrate-1697902.jpg

Syksy ja talvi on ollut rankkaa. Olen ollut todella väsynyt ja työssäni epämotivoitunut. Olen tullut töihin mielelläni, koska matkalla saan kuunnella äänikirjoja ja töissä ei ole ollut kiire. Oman roolini epämääräisyys ja tehtävieni päämääräämättömyys on syönyt motivaatiotani valtavasti. Lisäksi henkilömuutokset tiimissäni ovat minua rasittaneet. Olen varmasti ollut huono äiti ja puoliso sekä myös huono työntekijä, enkä ole osannut ja ehtinyt kirjoittaa tänne blogiinkaan elämästäni.

Joulun ja vuoden vaihteen välin lomailin lasten kanssa. Vaikka yhteensä lomaa tuli vain 1,5 viikkoa, nautin ajasta ilman aikataulua ja ajatuksia työstä. Myös lapset nauttivat siitä selvästi. Emme tehneet juuri mitään erikoista, mutta ehkä juuri se auttoi minua irroittamaan pahasta olosta. Tänään palasin töihin paremmalla mielellä.

Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä kävimme koko perheen kanssa metsäretkellä, pelasimme lautapelejä, nukuimme päiväunet ja kävimme saunassa. Voiko vuotta aloittaa mukavammin ja lempeämmin? Toki tuohonkin päivään mahtui kiukuttelua, mutta sellaista elämä on kahden pienen pojan kanssa ja vanhempien, jotka elävät ruuhkavuosiaan ja useimmiten ovat väsyneitä.

Kesän irtioton jälkeen tavoitteenani oli jatkaa hyvää oloa ja keskittymistä omaan hyvinvointiin. Täyspäiväisen työn, muuton ja perhearjen sekä vielä epämotivoivasta työstä aiheutuvan pahan olon vuoksi se ei onnistunut. Urheilin toki, nautin lukemisesta ja uudesta kodista, mutta moni asia myös vaivasi ja stressasi, mikä aiheutti yleistä pahaa oloa. En lupaa muuttaa kaikkea paremmaksi, mutta pyrin parempaan. Pyrin siihen, että en stressaa turhista, pyrin muuttamaan asioita joihin voin vaikuttaa ja panostan hyvinvointiini ja rauhoittumiseen sekä läsnäoloon perheen kanssa. Aloitan heti. Tänään menen joogaan töiden jälkeen. Huomenna työhaastatteluun ja viikonlopun omistan perheelle ja ehkä lenkkeilylle.

Tavoitteeni alkaneelle vuodelle on parempi mieli ja tasaisempi hyvinvointi, läsnäolo perheen kanssa ja uusi työpaikka. Näitä kohti rennoin mielin!

fitness-girl-hands-374694.jpg

 

Kuvat: pexels.com

 

Suhteet Oma elämä Mieli