Ensimmäinen kuukausi vuoristossa
Ensimmäinen kuukausi vuoristossa tuli täyteen jo jokin aika sitten. Minun piti jo ennen rantalomaa päivittää sen kuulumisia, mutta parempi kai tässäkin asiassa myöhään kuin ei milloinkaan.
Arki lähti sujumaan nopeasti hyvin ja tasaiseen tahtiin. Lapset lähtivät aina innoissaan isovanhempien luo. Ja useammin kuin olin etukäteen ajatellut. Toukokuussa he viettivät siellä yleensä neljä päivää viikosta. Noina päivinä itse keskityin opiskeluun ja treenailuun. Lisäksi käytin rauhallista omaa aikaa mm. kaupassa käyntiin ja muutamaan shoppailukertaan.
Säät eivät toukokuussa olleet kovin suosiolliset. Satoi paljon. Jos ei satanut, niin silloin yleensä oli onneksi lämmintä. Perheenä teimme muutamia retkiä. Yhden päivän vietimme eläintarhassa. Yksi sunnuntaiaamu kiipesimme yhdessä vuoren huipulle. Teimme siis pienen perhevaelluksen. Lisäksi olemme vierailleet sukulaisilla ja juhlineet lasten pikkuserkun 7-vuotissynttäreitä. Niin ja tietenkin olemme nauttineet luonnosta, maaseudusta ja maaseudun eläimistä. Maalla on ihanaa!
Ihan siis tavallista arkea, mutta kuitenkin niin erilaista. Oma kielitaitoni on kehittynyt paljon ja lomalla olen itse aloittanut keskusteluja italiaksi. Tätä olen aiemmin välttänyt, koska en ole ollut varma, saanko itseni ymmärretyksi. Täällä muut puhuvat minulle ja minunkin on puhuttava muille!
Toinen uusi asia itselleni on ollut vuoristossa ja vuoristokylissä ajaminen. Sitä olen tehnyt nyt jo melko paljon ja silti olen hieman epävarma, tiet ovat kapeita ja muut tuntuvat ajavan huolettomasti aivan kiinni toisissa tai peruuttavan kapeilla vuoristoteillä tosta noin vaan. Tuohon jälkimmäiseen en kyllä pysty, mutta muuten ajaminen sujuu ilman suurta stressiä.
Aina voi oppia uutta ja aina voi iloita onnistumisista, pienistäkin 🙂 Ja nauttia siitä tavallisesta arjesta, mutta aika ajoin pitää etsiä myös uusia kokemuksia; uusia paikkoja, uusia tapoja, uusia harrastuksia, uusia lomakohteita, vaikka vaan uusia reittejä töihin tai uusia ruokia. Se saa aivot toimimaan uudella tavalla ja se auttaa ideoimaan uutta ja näkemään asioita uudesta näkökulmasta. Vähintäänkin se auttaa jaksamaan.