Osa yhteisöä
Viime viikolla olimme illallisella mieheni kaverien ja heidän perheidensä kanssa. Ihania ihmisiä ja terveitä arvoja. Itsekin pystyin juttelemaan naisten kanssa jonkin verran, koska kielitaitoni on kehittynyt hurjasti. Kuitenkin jotkut asiat saivat minut huomaamaan, miten erilaista ajattelumaailmamme kuitenkin ovat.
Se sai minut miettimään, että jos asuisimme täällä, löytäisinkö itselleni ystäviä, sellaisia, joiden kanssa voisin puhua kaikesta ja jotka ymmärtäisivät minua puolesta sanasta. Tähän mennessä esteenä on ollut yhteisen kielen puuttuminen ja vain loma-ajan kestävät vierailumme täällä. Olen tietenkin tutustunut mieheni ystäviin ja sukulaisiin ja heidän perheisiinsä, mutta ei minulla omia ystäviä täällä ole.
Vastausta ystäväkysymykseen ei tiedä tietenkään kukaan. Voin vain arvailla. Luonnollisesti normaali arki ja perhe veisivät jo suuren osan ajasta, mutta uskon, että löytäisin itselleni tärkeitä, saman henkisiä ihmisiä esimerkiksi töistä ja ehkä isommista kaupungeista. Siellä voisi olla naisia jopa äitejä, jotka eivät yksin hoida kotia ja lapsia, jotka olisivat nähneet maailmaa ja olisivat siitä kiinnostuneita ja avoimia uudelle.
Kaiken tämän pohdiskelun jälkeen, seuraavana päivänä, kävin kävelyllä. Matkalla kuuntelin äänikirjaa, enkä reagoinut tuttuun autoon. Samaan aikaan kun tajusin, että häntä minun kuuluu moikata, hän tööttäsi saadakseni huomioni ja tervehdykseni. Enkä todellakaan tunne henkilöä hyvin. Hän jutteli paljon mieheni kanssa, kun keväällä teki töitään mökkimme luona, mutta itse en juuri ole vaihtanut tervehdystä kummempaa hänen kanssaan.
Saman kävelyn aikana minulle tööttäsi toinen tuttu auto, joka tuli takaani. Kyseessä oli mieheni sukulainen, jota en todellakaan tunne. Ainut mieheni perheestä, joka pysähtyy edes juttelemaan tälle sukulaiselle on oma mieheni. Nämä kohtaamiset ovat olleet vain pikaisia pysähdyksiä tiellä.
Nämä tööttäykset tekivät minut iloiseksi. Joku koki minun tervehtimiseni, käden heilautuksen, niin tärkeäksi, että antoi minulle äänimerkin kun en muuten heitä huomannut. Tunsin olevani osa yhteisöä. Ja iloiseksi teki myös toinen ystävien tapaaminen, jossa minulle ei tullut ulkopuolista oloa. Tapaaminen, jossa lapsuuden ystävät kohtasivat.