Paluu menneisyyteen
Eilen siivotessani mietin, että välillä täällä tuntuu kuin palaisi menneisyyteen, jota en edes itse ole elänyt. Muutama asia täällä mökillä on saanut minut tuntemaan näin. Nämä ovat vain omia kokemuksiani noin 70-vuotiaan pariskunnan taloudessa, joten isompaa yleistystä ei voi tehdä.
Ensimmäinen on imurin käyttö. Tai siis se, että sitä ei käytetä. Lattiat lakaistaan ja luututaan puhtaaksi. Tosin minä kaivan imurin autotallista, kun siivoan. Kysseinen imuri ei ole kotitalouskäyttöön. En tiedä, mihin käyttöön se on tarkoitettu ja miksi sellainen tänne on hankittu. Siinä on aivan liian lyhyt sähköjohto, joka ei kelaudu sisään. Se on iso. Ja tiedän, että sen säiliöön voi imeä vaikka vettä. Koen sen kuitenkin tehokkaammaksi siivousvälineeksi kuin harjan ja rikkalapion.
Toinen on pussilakanat. Tai taas se, että niitä ei ole. Olemme itse tuoneet Ikean pussilakanat ja niihin sopivat ohuet peitot Suomesta meille, koska kyllästyin siihen, miten esikoisen vauva-aikaan ja erityisesti hänen sairastaessaan hän tuli väliimme nukkumaan, ja miten hankalaa se oli peittolakanan ja painavan peiton kanssa (esikoisen vauva-aikana olimme Italiassa marras- ja maaliskuussa). Imetyksen ja valvomisen vuoksi kaikki pyörimme sängyssä ja peittolakana ja peitto oli aivan sekaisin tai väärässä paikassa. Tuolla kertaa saimme miehen siskolta lainaksi ’tavallisen’ peiton ja pussilakanan. Eli pussilakanat on ehkä käytössä, ainakin nuoremmilla. Pian tämän jälkeen toimme siis mökille omat peitot ja pussilakanat.
Kolmas minulle menneisyyttä henkivä asia on työnjako perheissä. Tästä olen maininnut jo aiemminkin. Enpä ole mieheni isän nähnyt koskaan laittavan pyykkejä, enkä juuri myöskään siivoavan. Tiedän, että monissa nuoremmissakin perheissä tilanne on tämä. Nainen hoitaa lapset ja kodin. Huomaan myös, miten tätä ajatusta viedään huomaamatta eteenpäin seuraavillekin sukupolville. Mieheni siskon lapset ovat olleet isovanhempien kanssa mökillä muutamia päiviä. Teini-ikäistä tyttöä pyydetään siivoamaan ruokapöytä ja tyhjäämään tiskikone, mutta en ole kuullut, että vastaavaa pyydettäisiin pojalta. Toivon, että kotona hänen odotetaan osallistuvan kotitöihin, vaikka huono malli hänellä siihen omassa kodissakin on.
Tässä muutamia ajatuksia. Ehkä näistäkin paistaa läpi, että kaipaan jo omaa kotia ja rauhaa olla oman perheen kesken oman perheen tavoilla ja säännöillä.
Ai niin, näitä ajatuksia miettiessäni mietin myös pussilakanoiden ja pölynimurin historiaa. Googlailin, että pussilakanat yleistyivät kodeissa 1960-luvun loppupuollla. Muistankin, että 1970-luvun puolivälissä naimisiin menneet vanhempani ovat saaneet häälahjaksi peitot, jotka laitetaan pussilakanan sisään. En tiedä, olivatko ne heille ensimmäiset laatuaan vai yhteisen kodin perustamista varten annettu lahja. Nämä ruskeat kukalliset peitot taitaa edelleen löytyä vanhempieni kaapeista.
Kaivelin myös pölyimurin historiaa. 1910-luvulla tuli jo ensimmäiset pölyimurit markkinoille. Tuolloin ei kuitenkaan suomalaiskodeissa vielä juurikaan ollut sähköä. Pölynimureiden läpimurto kotitalouksiin Suomessa on tapahtunut 1900-luvun puolivälissä.
Kuvat: pexels.com