Tervetuloa mukaan matkalle!
Tervetuloa seuraamaan matkaamme! Juuri nyt odottelemme koko perheen voimin irtiottoa arjesta, josta tulen kertomaan lisää vielä paljon tässä blogissani.
Kuka minä olen?
Minä olen kahden aktiivisen pojan työssäkäyvä äiti, joka kipuilee samalla sitä, mitä haluaisi isona tehdä.
Keitä me olemme?
Olemme kaksikielinen ja -kulttuurinen perhe. Mieheni on italialainen, joka toki on asunut Suomessa jo 15 vuotta. Meidän pian 3- ja 5-vuotiaat poikamme puhuvat sujuvasti sekä suomea että italiaa. Tuo alle 3-vuotias ei nyt vielä puheessaan täysin osaa kieliä erotella, mutta vanhempi pojista vaihtaa kielen sujuvasti sen mukaan kenelle puhuu, ja tarvittaessa myös kääntää sanomansa tai kuulemansa myös toiselle kielelle. Aivan mahtavaa!
Jaksaminen arjen keskellä
Elämme tavallista, kiireistä lapsiperhearkea pääkaupunkiseudulla. Pikkulapsiarki voi olla rankkaa ja yleensä se on vähintäänkin väsyttävää; huonosti nukuttuja öitä, samat rutiinit ja päivittäiset aikataulut, kaksi työssäkäyvää vanhempaa, kiire ja stressi, harrastukset ja oma aika, niin ja parisuhdeaika, joka ensimmäiseksi jää, ainakin meillä. Omaa jaksamista ajatellen on ollut pakko keksiä itselle parhaiten sopivia ratkaisuja. Tietenkin perusjutut kuten lepo, liikunta ja ravinto näyttelevät tärkeää osaa, mutta monia tapoja ja ratkaisuja on ollu tarpeen miettiä uudelleen uuteen elämän tilanteeseen sopivaksi.
Itselleni ehkä tärkein uudelleen mietitty ratkaisu on ollut kulkea alle neljän kilometrin työmatkat kävellen äänikirjoja tai -kursseja kuunnellen. Tämä on omaa rentouttavaa aikaani, jolloin palaudun töistä ja stressistä ja aamuisinkin saan liikuntaa luonnon keskellä ja saavun virkeänä töihin. Vasta kun olin tapani muuttanut, huomasin, miten sama matka pyörällä stressaavan ja kiireisen päivän jälkeen vain pahensi stressiä, koska rentoutukseen keho kaipasi kevyempää liikuntaa ja rauhallisempaa menoa, ja aivot kaipasivat jotain, mikä vei ne pois työasioista. Ei tämäkään uusi tapa tietenkään kaikkea ratkaise, mutta itselleni siitä on tullut todella tärkeää. Lisäksi olen muutenkin muuttanut liikuntatapojani kevyempään suuntaan. Kävelyn lisäksi käyn joogassa ja laitepilateksessa lähes viikoittain, aina en tietenkään pääse tunneille, mutta pyrin pitämään kiinni vakitunneistani. Salilla käyn vain harvoin, kun muu liikunta ei aikatauluihini sovi tai esimerkiksi jooga on talvilomalla. Talvella olen käynyt toki hiihtämässä viikonloppuisin muutamia kertoja, mutta nekin kerrat on oikeastaan jäänyt muutamiin, kun olemme olleet lasten isovanhempien luona ja he ovat olleet sen aikaa lasten kanssa.
Mikä matka?
Ja viimeisimpänä päätöksenämme muutosten suhteen on ollut muuttaa Italiaan reiluksi kolmeksi kuukaudeksi tänä keväänä. Siis koko kesäksi vuorille Italiaan. Ehkä idea syntyi mieheni neljänkympin kriisin seurauksena tai väsymyksestä nykyiseen arkeen tai vain vaihtelun haluna. Kun lopullisen päätöksen asiasta teimme, varasimme meille heti laivaliput ja nyt tuo matka häämöttää jo kolmen viikon päässä. Me, siis minä, mieheni ja 2 poikaamme matkustamme laivalla Travemündeen ja jatkamme siitä autolla kohti vuoristossa sijaitsevaa mökkiä, jonka mieheni vanhemmat omistavat. Kaipasimme pientä irtiottoa perusarjesta, lämpöä ja aurinkoa, vuoria ja vaelluksia eikä tietenkään vähäisimpänä koko mieheni perhettä ja sukua.
Tervetuloa mukaan seuraamaan!
Tässä blogissa kirjoittelen siis matkastamme ja siihen valmistautumisesta, kaksikielisen ja -kulttuurisen perheemme elämästä väliaikaisesti siellä toisessa kotimaassa sekä omasta irtiotostani, opiskeluistani ja hyvinvoinnista. Irtiottomme aikana minun tarkoituksenani on opiskella hieman, lukea paljon, nauttia luonnosta, liikunnasta ja hyvästä ruuasta sekä tietenkin ajasta perheen kanssa. Haluan kehittää itseäni ammatillisesti ja ihmisenä, voida hyvin ja jakaa sitä toivottavasti muillekin. Niin ja tietenkin minun pitäisi oppia puhumaan italiaa aiempaa paremmin. Sen toivon kuitenkin tapahtuvan lähes itsestään. Tervetuloa tälle matkalle mukaan!
